torstai 13. heinäkuuta 2017

Sitruunasorbetti


Synttärilahjaksi saamani jäätelökone on ollut meillä viikoittaisessa käytössä. Se on otettu mukaan juhannuksenviettoon mökille, grilli-iltaan kavereiden luokse ja valmiita jäätelöitä on kyyditetty kylmälaukulla anoppilaan maisteltaviksi. Olen kokeillut erilaisia kermajäätelöitä, ja onpa mieskin kehitellyt oman versionsa lempimaustaan stracciatellasta. Tietenkin koneella on surautettu myös omaa suosikkijätskiäni sitruunasorbettia – nyt jo peräti kahteen eri otteeseen. Eikä lopputulos muuten häviä yhtään jätskikiskojen gelatoille! Sorbetista tulee ihanan kirpeää ja silkkisen sileää, ja sen valmistaminen vaatii todella vähän vaivaa. Ilman jäätelökonetta massaa joutuu toki sekoittelemaan pakastettaessa useaan otteeseen.


Jäätelön ohje on jälleen peräisin ruotsalaiselta kondittorilta Elisabeth Johanssonilta, jonka reseptejä olen blogissani toistuvasti kehunut. Se löytyy Johanssonin kirjasta Jäätelö, joka on minulla tällä hetkellä lainassa kirjastosta mutta jonka lisäsin heti jäätelökoneen saamisen jälkeen hankintalistalleni. Kirjasta olen ehtinyt kokeilla myös mansikka-, raparperi- ja suklaajäätelöä, mutta jäljellä on vielä monen monta testattavaa makua.

Sitruunasorbetti

6–8 annosta

4 sitruunaa
1 ½ liivatelehteä
1 ½ dl sokeria
100 g glukoosisiirappia (= noin 3/4 dl)
3 ½ dl vettä

Purista sitruunoista mehu eli noin 2 ½ dl. Liota liivatelehtiä 5–10 minuuttia kylmässä vedessä. Kiehauta sokeri, glukoosisiirappi ja vesi niin että sokeri sulaa. Nosta kattila levyltä. Ota liivatelehdet liotusvedestä ja liuota ne kuumaan liemeen. Anna liemen jäähtyä hetki ja sekoita siihen sitten sitruunamehu. Jäädytä liemi jäätelökoneessa kiinteäksi ja kuohkeaksi (omalla koneellani tähän kului noin tunti). Siirrä sorbetti kulhoon ja anna sen olla pakastimessa 1–2 tuntia, jotta siitä on helpompi muotoilla palloja.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Viherhuoneen kesä


Valjuhko viherhuoneemme on kesää kohti vehreytynyt. Ikkunan taakse on putkahtanut muhkea vihermassa, mutta on uudelle ikkunalaudallekin saatu hankittua tuoretta huonekasvistoa. Tila näyttää heti eloisammalta. Ruukkurivistöä voisi vieläkin tiivistää ja täydentää, mutta hiljaa kai hyvä tulee. Sitä paitsi laudan oikea reuna on jätetty tarkoituksella kissojen kyyläyskulmaksi ja välilaskupaikaksi matkalla viereisen vitriinin päälle.


Koska viherhuone avautuu suoraan etelään, rehujen on siedettävä kovaakin paahdetta. Pahin porotus loppuu tosin jo toukokuussa talon edustalla kasvavan lehmuksen rävähtäessä lehteen. Puu pysäyttää suurimman auringonpaisteen, joten olot eivät ole aivan armottomat.


Ostoslistalle valikoituikin suosikkejani mehikasveja, aaloe ja vuoripalmu, jota täytynee tosin varjella pahimmalta paahteelta. Laudalle päätyi myös koko alkuvuoden idättämäni avokadontaimi, jonka sain viimein tuikattua multaan. Kuvassa vilahtava sympaattinen kilpipiilea oli taas harkittu ostos, jonka sijoitin muualle taloon, koska se ei innostu suorasta auringonporotuksesta.

Olin aiemmin suojannut lattian ruukutuksen ja mullanvaihdon ajaksi sanomalehdillä, mutta tabloid-kokoisten arkkien kanssa pelailu sai lähinnä aikaan sotkua ja suuttumusta. Tänä keväänä hankinkin aivan tätä tarkoitusta varten palasen vahakangasta, jolta levinneen mullan pystyi kippaamaan siististi takaisin pussiin tai pelmauttamaan takapihalle. Toimii!

Muita hyviä vinkkejä ruukutukseen on kastella kasvi perusteellisesti päivää paria ennen ruukunvaihtoa, jotta juuripaakku pysyy paremmin koossa. Myös uusi multa kannattaa kostuttaa erillisessä astiassa ennen ruukutusta. Tällöin multapinta saa kuivahtaa pari päivää ennen ensimmäistä kastelua. Jos käytät huokoista saviruukkua, liota sitä puhtaassa vedessä ennen ruukutusta, jotta se ei ime itseensä kosteutta uudesta mullasta. Mehikasvit viihtyvät parhaiten läpäisevässä hiekansekaisessa mullassa, joten tein oman miksauksen, tosin ihan mututuntumalla. Markkinoilla on toki myös kaktusmultia, joissa rakenne ja muut seikat on otettu varta vasten huomioon. Meheille on hyvä valita valutusreiällinen ruukku, joka kannattaa lisäksi salaojittaa. Itse käytin tähän hajonneiden ruukkujen sirpaleita. Pääsevät vielä käyttöön kissojen pudottamatkin ruukkuraukat.