keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Lielahden kirpputorit

Tampereen keskustan kirpputoreja esittelevät postaukseni parin kolmen vuoden takaa (katso tästä osa 1 ja osa 2) ovat edelleen blogini luetuimpia kirjoituksia. Länsitamperelaisena kiertelen kuitenkin usein myös Lielahden kirppareilla. Lietsun kirppiskartta mylläytyi tänä keväänä uuteen uskoon, kun moni paikka muutti uuteen osoitteeseen ja uudistui. Kohteita alkaa olla sen verran monta, että niiden kiertämiseen saa varata jo useamman tunnin. Tässä antia tuoreimmalta kirpparirundiltani.


Fida lähetystori
Possijärvenkatu 2
Lielahden Fida on tämän hetken suosikkikirpparini Tampereella. Se on edullinen, siisti ja viihtyisä. Tavaroiden esillepanoon on nähty vaivaa, ja niitä on helppo silmäillä. Lietsun Fidasta olen löytänyt hyvään hintaan muun muassa kivoja paitoja ja paritkin nahkaiset vintagesaapikkaat samalla kertaa. Tarjolla on mukavasti etenkin naisten, miesten ja lasten vaatteita ja asusteita (väreittäin lajiteltuina, mistä tykkään) sekä astioita. Huonekaluvalikoima on viime aikoina laajentunut, mutta mööpeleitä en täältä lähtisi ensimmäisenä hakemaan, vaihtoehtoja on sen verran vähän. Ainoat miinukset muutoin kovin sympaattinen pikku Fida saa hengellisen taustamusiikin pakkosoitosta.


SPR:n Kontti
Harjuntausta 3
Kontti on iso, avara ja selkeästi jaoteltu kirppis. Sieltä kyttään etenkin huonekaluja, joita Kontissa on kiitettävän paljon. Joskus silmiin osuukin helmiä, mutta suuri osa kalusteista on lastulevykamaa ja "väärän" aikakauden sohvia. Kontista olen napannut parikin hienoa vanhaa nahkalaukkua sopuhintaan, viimeksi keväällä mustan vintagekassin kolmella eurolla. Myös astioita ja sisustustavaroita kirppiksellä on melko paljon, ja ne on järjestelty osastoiksi värien mukaan (mikä tosin toimi vanhassa Sellukadun kiinteistössä paljon paremmin). Vaatevalikoima on kohtuullinen, ja kengät on järjestetty kahteen osastoon kokojen mukaan. Isomaha kiittää etenkin erillisestä äitiysvaaterekistä, joka tuntuu tamperelaisilla kirppareilla olevan suuri harvinaisuus – vaikka mammavaatteiden sortimentti ei Kontissa järin suuri olekaan. Plussaa myös siitä, että Kontti on muutettuaan pidentänyt ilta-aukioloaan tunnilla.


Jonnan kirppis
Enqvistinkatu 7
Pakko myöntää, että tämä kirpputori on jäänyt itselleni hieman oudoksi, koska vierastan itsepalvelukirppiksiä. Jonnan kirppikseltä tuntuu löytyvän ensisijaisesti nuorten naisten ja lasten vaatteita (halpaketjukamaa), astioita ja piensisustustavaraa. Miehet älkööt siis vaivautuko. Tyhjiä pöytiä oli vain muutama, joten ainakin myyjät ovat löytäneet kirppiksen. Tällaisissa paikoissa aarteiden bongaaminen riippuu tietenkin pitkälti siitä, sattuuko myyjillä olemaan sama maku ja koko kuin itsellä. Tällä kertaa Jonnalla minua ilahdutti etenkin eräs söpösti vintagehenkisten vaatteiden rekki. Pöydät ovat sinänsä suhtkoht siistejä vaikkakin täyteen tuupattuja, mutta paikan yleisvaikutelma jää jotenkin tunkkaiseksi, ehkä osaksi kapeahkojen käytävien takia.


Pelastusarmeijan kirpputori
Sellukatu 15
Pelastusarmeijan Lielahden-kirppiksen yleisilme vaikuttaa jotenkin kalsealta. Tuntuu, että kaikkea on vähän. Olisiko syynä vain se, että samassa tilassa sijaitsi vielä alkuvuodesta Kontti, jolla oli käytettävissään lisäksi kiinteistön toinen puoli? Vaatteiden valikoima on pienehkö ja hintataso himppasen korkeampi kuin vaikkapa Fidalla ja Kontilla (etenkin mekkojen hinnat kirpaisevat). Kirpparilla on myös jonkin verran huonekaluja ja astioita. Täältä en osaisi oikein tulla varta vasten hakemaan mitään, mutta eikö satunnaisten helmien bongaamisessa piilekin juuri se kirppisten viehätys? Itse asiassa kierrokseni ainoan ostoksen tein juuri täällä: käteen tarttui etsinnässä ollut huonekasvikirja, jonka painos on myyty loppuun – vieläpä 50 prosentin alennuksella.


Lielahden kierrätyskeskus
Sellukatu 15
Kirppishaukan iloksi Pelastusarmeijan ulko-ovesta on kulku myös aivan hiljattain avattuun kierrätyskeskukseen. Hallimainen tila täyttyy pääosin huonekaluista. Tarjolla on sohvaa, pöytäkalustoa ja sänkyä, joukossa myös mielenkiintoisia yksilöitä. Kotiaan laittavan kannattaakin tsekata paikan mööpelitarjonta. Myös astioita on mukavasti. Tilan perällä on muutama rekki naisten, miesten ja lasten vaatteita, jotka olen ensin ohittamassa kokonaan. Valikoima ei ehkä ole pelkkää trendikledjua, mutta hinnat yllättävät positiivisesti. Lähes jokainen vaatekappale tuntuu maksavan vaivaisen euron! Oikean vaatteen osuessa kohdalle mahdollisuus edukkaisiin löytöihin on siis suuri.

Raskaana olevia ja lapsiperheitä palvelevat Lielahdessa myös kirppiskauppa Vadelmatarha (Possijärvenkatu 1) ja kirpputoripuoti Vekaratori Fantti (Lielahtikeskus, Antti Possin kuja 1), joissa molemmissa myydään käytettyjä äitiys- ja lastenvaatteita sekä lastentarvikkeita.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Edessä jäätelökesä

Italiassa gelatolla taas mässäiltyämme palautin mieleen haaveen tai oikeastaan pähkäilyn oman jäätelökoneen ostamisesta. Voisiko yhtä herkullista sorbettia pyöräyttää myös kotioloissa? Mies päätti sitten hankkia vastauksen tähänkin kysymykseen, sillä mitä paljastuikaan synttäripaketistani reilua viikkoa myöhemmin: jätskikone tietenkin. Eikä ihan mikä tahansa karvalakkimalli, vaan kunnon masiina. Juonikas ukkoni sisällytti lahjaan myös seitsemän desiä kermaa ja paketillisen kananmunia, toki varmistaakseen vain sen, että ehti itse päästä maistelemaan jäätelöä ennen karkaamistaan kaverinsa koko viikonlopun kestäville polttareille. No eipä siinä mitään, synttäriaamuna saimme makustella jätskiä jo yhdeltätoista (kuinka sattuikin, etten tänä vuonna ollut viitsinyt leipoa itselleni kakkua).


Ensimmäisen jäde-erän, mansikka-vadelmakermajäätelön, resepti valittiin sen suurempia miettimättä netistä. Marjat soseeksi, sokeria ja sitruunamehua joukkoon ja kermamaitoa sekaan – ja neljäkymmentä minuuttia myöhemmin jäätelö oli valmista. Lopputulos oli autenttinen: ei lainkaan hileinen, kuten ilman konetta tehty kotijäätelö saattaa usein olla. Jätski tosin paakkuuntui hieman ämpärin reunoille, koska emme heti älynneet lorauttaa masiinaan alkoholia. Maku oli kuitenkin oikein hyvä.


Seuraavaan erään halusin tuhlata kaappiin kasautuneita suklaalevyjä ja loppuja kermoja. Ja koska pakastimesta löytyi vielä suklaisen kakkupohjan jämiä, päädyin surauttamaan tuhdin browniejäätelön Elisabeth Johanssonin mainiosta Suklaata-kirjasta. Vetelää massaa ensin liian makeana pitänyt mies taipui lopputuotetta maistettuaan antamaan pisteet kotiin. Eilen saimme hyväksynnän myös anopilta, siispä tässä ohje teillekin.

Browniejäätelö

6–8 annosta

½ vaniljatankoa
3 dl kermaa
3 dl maitoa
2 rkl hunajaa
125 g tummaa suklaata (56–65 %)
5 keltuaista
1 dl sokeria
2 palaa brownieta

Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet irti. Kiehauta kerma, maito, vaniljatanko, siemenet ja hunaja teräskattilassa. Ota kattila liedeltä.

Pilko suklaa ja laita se kulhoon. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi. Poista vaniljatanko. Sekoita kuuma kermamaito muna-sokerivaahtoon ja kaada seos sitten takaisin kattilaan. Kuumenna samalla vatkaten 85 asteeseen, tai kunnes seos alkaa saeta. Ota kattila liedeltä, kaada seos pilkotun suklaan päälle ja sekoita tasaiseksi massaksi.

Siivilöi massa tiheäsilmäisen siivilän läpi kulhoon. Anna jäähtyä. Peitä kulho kelmulla ja anna seistä jääkaapissa, mieluusti yön yli, jotta jäätelöstä tulee oikein täyteläistä.

Jäädytä massa jäätelökoneessa samettiseksi ja kiinteäksi ja kaavi se sitten vuokaan. Paloittele browniet, sekoita ne jäätelöön ja ripottele päälle pienempiä paloja. Laita pakastimeen vähintään 1 tunniksi.

Tarjoa jäätelö esimerkiksi tuoreiden vadelmien tai karhunvatukoiden ja löysäksi vatkatun kermavaahdon kera.


Seuraava jätski saakin jo luvan olla suurinta herkkuani: sitruunasorbettia. Toivottavasti sen myötä pääsen taas makumatkalle Italiaan!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Kokemuksia kemuemännöinnistä

Järjestimme viime viikonloppuna perinteiset kesäjuhlat. Tämä perinne alkoi tupareista viisi vuotta sitten, ja kyseisistä kemuista lähtien olemme järkänneet kekkerit samalla, hyväksi havaitulla kaavalla ilman mitään suven juhlistamista suurempaa syytä oikeastaan vain yhtä vuotta lukuun ottamatta (minusta viimevuotiset häämme olivat samalla myös yhden sortin kesäjuhlat).


Koska tykkäämme juhlien järjestämisestä ja meillä on (turhankin) tilava talo ja piha, olemme kutsuneet vieraita reippaalla kädellä: tupareissa kutsuttuja oli 99, tänä kesänä edelleen lähes yhtä paljon. Määrä kuulostaa hurjalta, mutta melko monen kesäviikonloput ovat jo hyvissä ajoin niin buukattuja, että parhaanakin vuonna osallistujia on ollut "vain" nelisenkymmentä. Tällaisen joukkion muonittamisen olemme järjestäneet siten, että talo on tarjonnut lisukkeet, salaatit ja jälkiruoat ja vieraat ovat osallistuneet grillattavien ja sangria-ainesten hankintaan nyyttäriperiaatteella. Ilmeisesti systeemi on pelannut, koska vieraat ovat vaikuttaneet tyytyväisiltä ja ennen kaikkea kylläisiltä. Yhdellä grillillä ja uunilla (josta vielä uupuu kiertoilmatoiminto) ei tietenkään kokkailla kymmenille kerralla, mutta useimmiten vieraat ovatkin saapuneet tipoittain tai santsailleet sopuisasti sapuskoja sitä mukaa kuin niitä on ilmaantunut tarjoilupöydälle. Keittiöhommiin on myös rekrytoitu ronskisti vierasosastoa, ja grillimestaria on vaihdeltu illan mittaan, jotta kukaan ei joudu päivystämään yksin sorvin ääressä koko iltaa. Takapihan puolelle on koottu sekalainen joukko pöytiä ja tuoleja, ja istuttu on myös terassin reunalla ja lattialla. Tämäntyyppisissä kemuissa ei turhia hienostella.


Suuret puitteet aiheuttavat toki omat rajoituksensa. Etenkin ruoka- ja juomapuolella on mietittävä tietyllä tapaa enemmän määrää kuin laatua (vaikka hyvään tietenkin aina pyritään!). Mitä lämmintä lisuketta voi valmistaa nopeasti, helposti ja edullisesti isolle porukalle kerrallaan? Mitä salaatteihin voi laittaa, jotta ne kävisivät mahdollisimman monen ruokavalioon? Mitkä jälkiruoat syntyvät kaikkien esivalmistelujen keskellä rivakasti, riittävät kaikille ja säilyvät pitkään huoneenlämmössä? Millainen booli pitäisi valita, jotta sen tarvikkeet voi kerätä kokoon nyyttäriperiaatteella jo riittävän vähälukuiselta joukolta? Isoissa bileissä on myös lähes pakko turvautua kertakäyttöastioihin, unohtaa söpöstelevät kattaukset ja kaikenlainen sievistely. Olemme kuitenkin löytäneet oman linjamme ja vuosien mittaan jopa kartuttanneet eräänlaista tietopankkia aikataulutuksista, menuista ja menekeistä seuraavan kesän kekkereitä varten. Kun tietää haltsaavansa homman, tarvitsee stressata vähemmän. Aina kaappiin on jäänyt kemujen jäljiltä litrakaupalla limpparia ja punaviiniä sekä koko kesän tarpeiksi lihaa ja makkaraa. Jopa niitä kakkuja, joiden reseptejä pyydettiin juhlien jälkeen.


Aiempia kesäjuhlatunnelmia voi kurkistaa täältä. Kuvitus tällä kertaa juhlien jälkeiseltä aamulta.