perjantai 15. heinäkuuta 2016

Häämatkafiilistelyä

Kuherruskuukausi (tai meidän tapauksessamme -viikko) on nyt aivan kulman takana, ja olemme jo ihan into piukassa! Moni häävieras toivotti meille aurinkoista häämatkaa, mutta hepä eivät tienneet, että kohteemme ei ole niitä kaikkein aurinkoisimpia. Suuntaamme nimittäin Islantiin, missä valoshow'sta vastaa pikemminkin tulivuori Hekla (toivottavasti ei kuitenkaan).

Olimme Islannissa jo vuodenvaihteessa 20122013, joten paikka on meille entuudestaan tuttu. Nyt olen kuitenkin kokemuksesta viisastuneena ymmärtänyt hankkia sinne kuoritakin... Tällä honeymoonilla ei nimittäin kannata olla sokerista. Islannissa luonnon kohtaa niin hyvässä kuin pahassakin: muistelen lämmöllä luonnonvaraisia kylpemispaikkoja, jylhiä vesiputouksia, päräyttävää geysiriä, huikaisevia jäävuoria, mustaa hiekkarantaa ja käsittämättömiä avaruusmaisemia, mutta en voi unohtaa myöskään puskevaa tuulta tai toistuvia sateita. Nämä luonnonihmeet vetävät meidän Islantiin siis uudemman kerran, koska saaren kesä (tai "kesä") on meiltä vielä kokematta ja pohjoispuoli ja keskiosa näkemättä  viimeksi kun tutustuimme talviseen Etelä- ja Länsi-Islantiin. Tässä hieman kuvallisia muisteloita edelliseltä retkeltämme matkustusintoa lietsomaan.


Kaivelin esiin myös sepustamani "listan" tästä merkillisestä maasta merkille panemiani asioita. Tosiaan, tällaistahan siellä oli:

Havaintoja Islannista:
Vesi haisee pahalta.
Skyr maistuu hyvältä.
Puut kasvaa riveissä.
Hevosilla on lyhyet jalat.
Ravintoloista voi loppua salaatti.
Jouluvaloja on, jopa hautakivissä.
Autoissa on isot renkaat.
Putoava vesi näyttää kivalta.
Vaakasuoraan tuleva vesi ei tunnu kivalta.
Pyhisin mistään ei saa mitään.
Nautapiparsteik on naudan pippuripihvi.
Jää jää mieleen.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Koti*askareista


Minua ärsyttävät kotityöt, joiden lopputulosta ei huomaa tai joiden hyöty on lyhytaikaista – esimerkiksi imurointi, tiskaaminen ja nurmikon leikkaaminen sekä pahin inhokkini ikkunanpesu. Näissä "kohteeseen" kiinnitetään huomiota vain silloin, kun homma on rempallaan. Likaiset ikkunat ja ylipitkä nurtsi pannaan kyllä merkille, mutta puhtaina ja leikattuina niitä ei noteerata lainkaan. Siksi niiden kunnossa pitäminen ei useinkaan juuri napostele. Varsinkin kun lasit sotkeentuvat jo ensimmäisessä sateessa ja nurmi on samassa kuosissa taas viimeistään viikon päästä.


Meditaatiostakaan näiden nakkien suorittaminen ei enää mene, kun neliöitä on talossa lähemmäs kolme sataa, nurmikkoa vielä enemmän ja ikkunoitakin 31. Olen keksinyt vain muutaman keinon, millä niihin voi motivoitua edes hitusen paremmin:
1) Laita musaa soimaan taustalle (tai luureihin nurdea leikatessa).
2) Päästä tilanne niin pahaksi, että kaamean sotkun imurointi/valtavan tiskivuoren peseminen/viidakkonurmen leikkaaminen/läpinäkemättömien ikkunoiden puunaaminen tuntuu jo suorastaan tyydyttävältä. Tämä ei tosin välttämättä ole se järkevin tapa.
3) Pyydä apuvoimia (itse olen toivonut äiteltäni useampana vuotena synttärilahjaksi ikkunanpesuapua). Seura motivoi itseäkin ja hommat hoituvat tuplanopeudella!

Ja kun ikkunat sitten vihdoin ovat kirkkaat, ota oikein hetki ja ihaile niitä. Näin hienoilta ne näyttävät seuraavan kerran taas ensi kesänä, kun on uuden pesukerran vuoro!

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Mansikkatrifle


Kuinka virkistävän erilaisen ja näyttävän jälkiruoan saakaan aikaan, kun mättää vanhan tutun mansikkakakun ainekset kuppiin! Niin syntyy trifle-niminen kerrosherkku.


Mansikka-aikaan olisi suoranaista syntiä olla tekemättä marjaisia jälkkäreitä. Kuvan möllykät haettiin eilen torilta ja taiottiin tarjolle melkein saman tien. Mansikkatriflen ohjeen löysin Hesarin sivuilta, ja tässä noudatin sitä kirjaimellisesti (paitsi että tein triflet annosmaljoihin). Totesin kuitenkin, että omin pikku kätösin leivotun sokerikakkupohjan ja kauramurun sijaan voisi vallan mainiosti käyttää myös valmispohjaa ja kaurakeksejä, jos vähänkin laiskottaa. Appelsiininen täyte sai puolestaan paljon pointseja intensiivisestä maustaan, joten sitä ei kannata korvata pelkällä kermavaahdolla. Kun trifle saa muhia jääkaapissa parisen tuntia ennen tarjoilua, sokerikakkupalat pehmenevät juuri sopivasti.


Tein ohjeesta kuusi annosta, mutta niissä saattoi olla vähän liiankin paljon syömistä, vaikka trifle itsessään oli ihanan taivaallista... Vahva suositukseni!