torstai 27. marraskuuta 2014

Ranskalainen sipulikeitto

Silläkin uhalla, että tämä on kohta pelkkä ruokablogi, puhutaan taas kerran pöperöistä. Minuun iski nimittäin sipulikeittovillitys. Ranskalaisesta ruokakurssista on kulunut vain pari viikkoa, ja olen ehtinyt keitellä sipulisoppaa kotikeittiössäni jo kaksi kertaa sen jälkeen. Olisiko syynä tämä kylmä (?) talvi (?), joka saa kaipaamaan lämmintä keittoa? Tai sitten vain halu laajentaa ruokarepertuaaria helppo- ja nopeatekoisella ruokalajilla, jonka ainekset löytyvät kaapista aina. Tai sitten yksinkertaisesti se, että keitto on tajuttoman hyvää. Äläkä edes mieti niitä Knorrin pusseja, tämä on jotain ihan toista.


Enää ei millään uskoisi, että olin lapsena aivan järkyttävä sihtikurkku, joka inhosi sipulia yli kaiken ja nyppi sipulinpalat sapuskoista tarkkaan. Nyt syön käytännössä pelkästä sipulista tehtyä keittoa. Äitinikin oikein ihmetteli, mikä minuun on tullut. Olisiko tuo riittävän hyvä yllytyspuhe keiton testaamiseen?

Gratinoitu sipulikeitto

3 annosta

puoli patonkia
400 g sipulia (5 pientä)
60 g voita
1 litra lihalientä
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria
100 g gruyèrejuustoa raastettuna

Leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi ja paahda niitä 225 asteessa noin 10 minuuttia (itse olen käyttänyt tavallista rievää ja kuivattanut viipaleet lautasella korpuiksi). Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi renkaiksi. Ruskista sipulirenkaat kevyesti voissa paistinpannulla. Kuumenna lihaliemi kattilassa kiehuvaksi. Ripottele sipulirenkaiden päälle vehnäjauhot, sekoita ja lisää renkaat lihaliemikattilaan. Alenna lämpöä ja peitä kattila kannella. Keitä hiljaa 30 minuuttia. Mausta keitto suolalla ja mustapippurilla. Kaada se uuninkestäviin kulhoihin, aseta patonkiviipaleet pinnalle ja ripottele gruyèrejuustoraaste päälle (parmesaani toimi aivan yhtä hyvin). Gratinoi pinta nopeasti 250-asteisessa uunissa tai grillissä ja tarjoa heti.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Marengit, vol. 2


Saan haitallisia vaikutteita joka puolelta. Käännän parhaillaan ruokalahjakirjaa, jossa kokastellaan kaikkia ihania herkkuja macaroneista (näitä aion vihdoin kokeilla) karkkitankoihin (niin myös näitä!). Marttaharrastukseni suunnalla taas suunnitellaan perinteisten joulumyyjäisten ruokatuotevalikoimaa. Onko siis ihme, jos on pakko leipoa taas marenkeja?


Tällä kertaa leipominen meni pariakin astetta hifistellymmäksi, kun viitsin kerrankin vatkata marenkimassan vesihauteessa ja olin hankkinut sitä varten jopa punaista elintarvikeväriä ja piparminttuaromia. Lopputulos ei ole siltikään aivan konditoriatasoa, mutta ovat nämä varmaan näteimmät marengit, joita olen koskaan saanut aikaan. Niistä ei sitä paitsi tullut läheskään yhtä kellertäviä kuin viimeksi.


Olivat ne hyviäkin vielä, peijakkaat! Pitänee tästä lähteä lenkille kuluttamaan kaloreita...

maanantai 24. marraskuuta 2014

T-kupin kokoinen teekuppi

Viime päivinä Facebookissa on kiertänyt kahvikuppihaaste, jossa on innostettu ihmisiä kuvaamaan oman kupposensa viiden päivän ajan. Kukaan ei ole haastanut minua, mutta nytpä näette, millaisesta kupista hörpin teeni nykyään:


Asia on nähkääs niin, että juon ison kupillisen teetä joka päivä. Olen nyt varmaan vuoden päivät jahdannut Sitä Täydellistä Teemukia, joka tekisi teehetkistäni oikealla tavalla nautinnollisia. Mukin etsintöjä ovat pitkittäneet (ilmeisesti liian) tiukat kriteerini: kupin pitää olla vetävä (sekä sisäisesti että ulkoisesti), matala ja leveä, ohutreunainen sekä halpa. Vanhoissa kupeissa olisi oikeanlaista tenhoa, mutta ne ovat järjestään auttamattoman pieniä, joten kirppariretket eivät ole tuottaneet tulosta. Uusista kupeista taas puuttuu tunnelma, ja ne ovat liian klohmoja. Nyt päätin kuitenkin kokeilla, voisiko Arabian Iltalaulu-kuppi olla se oikea.


Iltalauluun mahtuu ruhtinaalliset puoli litraa teetä; ei ole pakko santsata, ellei halua vetää teeövereitä. Lintukuvio täyttää aika kivasti kauneuskriteerin. Mataluus ja leveys tekevät kupista mukavasti kämmenten väliin sopivan, mikä lämmittää kalikkanäppejäni. Ohutreunaisuudessa olisi vielä vähän petrattavaa, koska vaatimuksiini kuului todella ohut reuna, joka antaa kuvitelmissani tiettyä ylellisyyttä. Muki oli myös suhteellisen halpa, kun käytin sen ostamiseen Kodin1:n 30 prosentin alekuponkia. Mukiin olisi toki voinut ostaa myös aluslautasen, mutta siihen aika ei ollut vielä kypsä. Pelkän mukin ostaminen tuntui jo riittävän suurelta päätökseltä yhdelle kerralle!


Nyt minulla on siis uusi teesammio. Toivotaan, että jokapäiväisestä teenlitkimisestä tulee sen myötä juhlahetki.

torstai 20. marraskuuta 2014

Sadas piiskanisku

Blogger kertoo, että tämä on sadas blogipäivitykseni. Onnea minä! Tavoitteeni oli päästä jossain vaiheessa Googlen hakutuloksissa Sini-mattopiiskan ohi, ja tämä päämäärä on jo saavutettu. Voitin myös Sokevan rottinkipiiskat.

No, jos sitä sitten juhlapäivityksen kunniaksi paljastaisin, mikä möhkäle meidän pihaamme parisen viikkoa sitten saapuikaan...


Ulkoporeallas! Tämä on täysin miehen hullutuksia, mutta kai sitä ihmisen pitää joskus vain antaa mennä ja ostaa itselleen jotain kivaa, jos siitä kovasti tykkää. Kuten nyt vaikka poreileva allas etupihalle. Naureskelin, että mitäpä meni ukko täyttämään sisäuima-altaansa hiekalla, kun nyt pitää päästä väen vängällä pakkaseen lillumaan.


Olemme täysin yhtä mieltä siitä, että allas on massiivinen ja ruma mötikkä mutta myös siitä, että juu, siellä on ihan mukava poreilla. Kuin olisi isossa kattilassa. Jos vaikka meillä nyt alkaisi käydä useammin vieraita...

maanantai 17. marraskuuta 2014

Ranskalaisen ruoan kurssi

Tällainen kuhina kävi viime viikolla Marttalassa, kun parikymmentä naista kokkasi ranskalaista ruokaa:



Tältä näytti itse ruoanvalmistus:


Tältä näytti ruokailijoita odottava pöytä alkupaloineen:


Ja tältä näyttivät pääruoka ja jälkkärit:


Ruokailun lopuksi mahani näytti taas siltä, ettei siitä kannata ottaa kuvaa. Mutta sipulikeittoa ehdin jo testata kotioloissa ruokakurssin jälkeen. Hyvää oli.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Hämyisiä juhlatunnelmia

Kuka sanoo, että syntymäpäiväjuhlissa pitää syödä täytekakkua eikä pizzaa? Ja miksei päivänsankaria voi yhtä hyvin juhlistaa yleisessä saunassa?


Olimme viikonloppuna kaverin synttäreillä, joita juhlittiin virkistävän erilaisesti Rajaportin saunalla löylytellen ja Sitko-pizzeriassa sapuskoiden.


Kuului juhlintaan vielä norsupalloa ja kaupunkisotaakin, mutta niihin geimeihin emme ehtineet mukaan. Kiitos kuitenkin sankarille, oli kivaa!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Lauantaiaamu

Meidän viikonloppuaamuihimme kuuluu myöhäinen aamupala, yleensä miehen heräämistä odoteltuani. Minä keitän ukolle kahvin ja itselleni teen, kun taas mies surauttaa molemmille yhteisen jättismoothien. Teemukini on oltava iso. Haudutan teepussini vääräoppisesti vain sekunneissa ja molskautan oheen lusikallisen hunajaa. Lisäksi pistelen leipää, joskus pelkällä Oivariinilla (etenkin jos on oikein hyvää leipää, nyt ei kylläkään ollut) ja joskus leikkeleellä. En voi kieltää itseltäni "aamupalajälkiruokaa", joten nautin säännönmukaisesti myös keksin tai pari  tai jääkaapista usein löytyviä leivonnaisjämiä.


Kattaukseen emme jaksa panostaa, vaikka se toki kivaa olisikin, vaan sapuskat nautitaan usein pöydällä lojuvien lehtien ja kirjojen lomassa ja päällä. Ei se meitä haittaa. Mies on yrittänyt opettaa minulle leipälautasen käyttöä, taitoa jota en saanut mukaani lapsuudenkodista, mutta en vieläkään osaa. Kotona saa olla reilusti juntti (ja säästää tiskiä). Päivän Aamulehti jaetaan osiin ja luetaan yhtä aikaa. Yleensä yritän omia itselleni A-osan, jonka lukemiseen saan kulutettua vähintään tuplasti niin kauan kuin miehellä menee B-osaan.


Toisinaan koemme kissahäirintää ja leivänpäällisten kerjäämistä. Tai sitten saamme todistaa muunkaltaista kattisirkusta ja -rallia. Lehden toisen osan odottamiseen turhautuneena tai muuten vain aamiaisesta tyydyttyneenä mies usein köllähtää sohvalle netin ääreen, ja hetken päästä saatan lyöttäytyä joukkoon. "Mitähän sitä tänään oikein tehtäisiin?"

maanantai 3. marraskuuta 2014

Syömingit


Nyt on siis syöty sunnuntaibrunssia. Niin että tänään maanantainakin vielä tuntuu. On tehty mahtavia ruokia alusta alkaen itse, kaikki yhdessä. Keittiössämme hääräsi kokonaista kahdeksan henkeä. Yllättävän hyvin mahduimme.


Etukäteen suunniteltuun menuun ilmestyi vielä ihania lisäylläreitä: suppilovahverolisäkettä, nakkeja, kolmea omatekoista hilloa ja kermavaahtoa ylellisen suklaakakun (tai pannareiden) lisukkeeksi. Ruoan valmistaminen aloitettiin yhdeltätoista ja ruokailu hitusta vaille yksi. Siinä vaiheessa olikin jo ehtinyt kertyä mojova nälkä.


Tarjoilupöytä näytti pökerryttävän hyvältä. Silti kaikkea riitti ja kaikkea jäi. Iltapalaksi asti. Ja täksi päiväksi. Äsken söin viimeisen pannarin.


Onni on omat foodiekaverit.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Brunssiteaser

Huomenna nautimme jälleen brunssia sosiaalisesti ystäväpiirin kesken. Menulla on ainakin seuraavaa:

pekoni
uppomunat
croissantit
ruisleipä
levitteet & leikkeleet
suolaiset muffinit
hedelmälajitelma
amerikkalaiset pannukakut & hillo & vaahterasiirappi
suklaabrowniejuustokakku
marjasmoothie
kahvi ja tee
tuoremehu
kuohuviini

Tämän siitä nähtävästi saa, kun kaveeraa marttojen kanssa. Paljon hyvää, taidolla ja ajatuksella tehtyä ruokaa. Pitänee aloittaa paastoaminen melkein saman tien, että jaksaa huomenna edes maistaa joka lajia...