tiistai 28. lokakuuta 2014

Aina vain himmeleitä


Himmelien sesonki alkaa pian olla käsillä, vaikka meillä ne ovat killuneet katosta kuukausikaupalla. Sinänsä nurinkurista, että ne ripustetaan näytille vuoden pimeimpään aikaan, kun niiden parhaimmat puolet tulisivat esiin auringonvalossa. Tai niin ainakin minusta. Jos itse himmelien katseleminen on kiehtovaa, entäs niiden seinällä kieppuvat ja jatkuvasti muotoaan muuttavat varjot?


Kolmaskin, suuritöisempi himmeli on tekeillä, mutta niin se on ollut ehkä puoli vuotta. Valmistuu kun valmistuu. Eilen sain tietää, että saisin todennäköisesti opettaa himmelien tekoa marttaporukalleni vuoden päästä syksyllä. Täytyy pitää taitoja yllä.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Marengit


Limettipiirakasta jäi yli valkuaisia, joten turautin vielä pellillisen marenkeja. Makoisaa viikonloppua!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Key lime pie


Taas meillä syödään kotitekoisia herkkuja. Ja syykin on erittäin juhlallinen: anoppikokelas on tulossa käymään. Itse asiassa mies käytti äitinsä vierailua hyvänä tekosyynä leipomiseen yllyttämisessä, vaikka olisin kyllä tekaissut makeaa tarjottavaa ihan oma-aloitteisestikin.


Hetken aikaa selailin ruokakirjoja mutta päädyin kuitenkin vanhasta Pirkka-lehdestä repäistyyn key lime pien ohjeeseen, ehkä hedelmävadissa jonkin aikaa pyörineen limetin inspiroimana. Lisäksi täytteeseen tulee vain keltuaisia ja makeutettua maitotiivistettä. Pohja on perusdigestivepöperöä, samaa kuin kaikissa juustokakuissa yleensä. Sopivan simppeli ohje iltakymmeneltä käytettäväksi. Koristeluun en jaksanut satsata taaskaan, mutta yksinkertainen on kaunista. Myönnetään silti, että ohuen piiraan aluslautaseksi ei olisi kannattanut valita upottavaa astiaa, jossa paakelssi näyttää entistäkin littanammalta.


Nyt vain odotellaan vierasta saapuvaksi, jotta pääsisi maistelemaan!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kokkeja kylässä


Välillä on kiva saada keittiöön hiukan lisävilinää ja ylimääräisiä käsipareja. Varsinkin kun satumme omistamaan melko tilavan köökin. Viime viikolla kokkasimme yhdessä kaveripariskunnan kanssa. Se on muuten mitä suositeltavinta puuhastelua! Tarjolla voi hyvinkin olla itselle uusia ruokia, joiden valmistamista pääsee saman tien kokeilemaan. Ja mikäpä olisikaan parempi tapa saada jopa pientä juhlan tuntua tavalliseen arki-iltaan kuin parin ruokalajin päivällinen ja liraus viiniä.


Ja jos edes yrittää kattaa pöydän nätiksi (tuikut ei-niin-paloturvalliselle aironpätkälle ja muutama random-käpy, servettien taittelu olikin sitten jo liikaa), tunnelma syvenee entisestään. Menulla oli tällä kertaa pitkällä kaavalla haudutettua risottoa, josta tehtiin myös punajuuri-halloumiversio, punakampelaa (kala-allergikko sai broileria), suhteellisen simppeli salaatti, emännän vinegretti ja jälkkäriksi "valkosuklaamössöä", kuten vierailevat master chefimme sen olivat nimenneet. Hyvin maittoi.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Lautarasia


Tässä viimekuisen Tallinnan-visiittimme ainut ostos. Mies ihastui kuvan laatikkoon ja sen uusiokäyttöideaan niin paljon, että halusi ostaa sen jo kannatuksen vuoksi. Rasia on tehty laudoista, jotka ovat peräisin vanhan tallinnalaisen talon ulkovuorauksesta. Sympaattinen virolaisfirma SINCE design valmistaa myös kehyksiä, viinipullotelineitä ja huonekaluja.


Toistaiseksi laatikko nököttää ruokailutilan hyllyllä käännöskirjojeni kaverina, mutta sille olisi kiva keksiä myös varsinaista säilytyskäyttöä. Kaupan yrttien suojaruukkuna, ehkä?

torstai 9. lokakuuta 2014

Sweet food & photography


Sieltä se sitten tulla tupsahti, viime viikolla tilaamani kirja! Vuoden pari seuraamani kakkubloggari Linda Lomelino on juuri julkaissut kolmannen kirjansa Sweet food & photography, joka oli yksinkertaisesti pakko hankkia. Eikä niinkään leivontaohjeiden vaan pikemminkin jumalaisen kauniiden ruokakuvien takia – joiden ottamiseen annetaan kirjassa ensi kertaa tarkoituksenmukaiset ohjeet. Lisäksi Lomelino opettaa lukijaa leivonnaisten koristelussa, tervetulleita vinkkejä nekin.


Reseptejäkin varmasti vielä kokeilen, kunhan ehdin syventyä kirjaan pikaista selailua paremmin. Yhtä reheviä ruokakuvia en lupaa ottaa, ihan jo simppelimpien mieltymystenikin takia, mutta eiköhän tästä kikka tai pari jää korvan taakse.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Syyssade


Aina ei ole herkkua tehdä töitä yksin kotoa päivästä toiseen. Mutta kun sataa ja viluttaa, voi olla vain tyytyväinen siitä, että työpisteelle on 20 askelta matkaa – ja nekin kaikki olohuoneen poikki. Lehmuksen oksat hakkaavat officeni ikkunaa ja sadepilvi roiskii piskojaan. Minä pysyn kuivana ja suojassa. Ja ihailen valumajälkiä. Valjasulkoiluun totutettu kissa ei sen sijaan ymmärrä. Takaovella käy mouruna. Menisi siitä takaisin viltin päälle koisaamaan.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Kissamaista ajanvietettä


Olimme olleet yön poissa, ja kissoilla oli nähtävästi ollut tylsää. Tai sitten ei olisi vain pitänyt jättää talouspaperirullanjämää ruokapöydälle tacojen syönnin jälkeen semiäkkilähdöstä huolimatta. En silti osannut torua. Lattialla oli kuitenkin vain muutama riekaleiksi raavittu arkki paperia eikä suikaloitu silkkihuivi tai kaadettu punkkupullo. Ja etenkin kun tuholaiset saivat nassulleen näinkin viattoman ilmeen.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Kakunjämiä ikuistettuina



Jos asia ei ole vielä käynyt tästä blogista selville, tykkään kakuista. Etenkin niiden syömisestä, nykyään myös leipomisesta, ja tuoreimpana niiden valokuvaamisesta. Ruoan kuvaamisessa on vain yksi erittäin harmillinen puoli, nimittäin se, ettei kärsivällisyyteni riitä millään hienojen asetelmien lavastamiseen, vaan useimmiten läiskäisen vain lautasen pöydälle, nappaan kuvan ja käyn ahneena sapuskan kimppuun. Toki silmääni myös miellyttävät simppelit asetelmat. Ensi viikolla postilaatikkooni pitäisi kolahtaa eräs mielenkiintoinen kirja aiheeseen liittyen, joten puhutaan lisää ruoasta pikapuoliin uudelleen. Inspiraatiota odotellessa!
 

perjantai 3. lokakuuta 2014

Ystäviä, herkkuja (ja käsitöitä)

Illat alkavat taas hämärtää, ja sitä myötä kiinnostus kotoiluun elpyy kesän jälkeen. Onneksi voi kutsua koolle "askartelukerhon", jolla oli tosin tällä kertaa hyppysissään pelkkiä virkkuukoukkuja ja kutimia.


Uskallan silti väittää, että tärkein syy näiden leidien kokoontumisajoihin on hyvä seura ja hyvä ruoka, eivät ehkä kuitenkaan käsityöt. Omalta osaltani voin tämän ainakin allekirjoittaa.


Itse asiassa kutsuin koko kinkerit koolle, ennen kuin minulla oli vielä tietoakaan siitä, mitä illan aikana väkertäisin. Onneksi maanantaina tuli aloitettua pieni tiskirättiprojekti, jota oli nyt hyvä jatkaa.


Näillä eväillä pärjää taas hetken aikaa (enkä tarkoita nyt kaappeihin jääneitä kakunjämiä). Kiitos, ystävät!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Pimeä pyykkipimatsu


Tunnustan. Saan (ilmeisen kieroutunutta) tyydytystä siitä, että asettelen pyykit narulle kuivumaan tietyllä tavalla. Ihan perusasioita on, että vaatteiden pitää olla oikein päin (paitsi ne, jotka pestään nurin päin, ja niitä inhoan kääntää märkinä), sukkien pitää olla parinsa vieressä ja kaikkien vaatekappaleiden pitää olla narulla suorassa, sivusaumojen mukaan. Kaikkihan näin tekevät, eikö niin? Sitten on vielä erikoissääntöjä siihen, että sukat tulevat omalle rivilleen, sen jälkeen tulee T-paitarivi ja sitten kalsaririvi. Olen päätellyt, että ne keskellä olevat (tässä suhteessa) isot paidat kuivuvat paremmin, kun niiden ympärillä on pieniä vaatekappaleita. Pyykit ripustetaan niin, että narun etupuolelle tulevat paitojen helmapuolet, housujen puntit ja sukkien kärjet, ja pikkupöksyjen haara osoittaa vasemmalle. Pyyhkeet asetetaan ripustuslenkit mielellään samaan suuntaan. Myös kuivien pyykkien viikkaamiselle on omat jujunsa.


Lisäksi tiskien asettelua pesukoneeseen koskevat pienessä päässäni tietyt säännöt. Matalat ja syvät lautaset tulevat eri telineisiin; sehän on selvä, muuten ne eivät peseydy kunnolla! Kapeille juomalaseille on oma rivinsä ylätelineellä, leveille mukeille omansa. Pienet kulhot tulevat kahteen kerrokseen. Kakkulautaset eivät oman logiikkani mukaan kuulu usein muutenkin täydelle ylätelineelle lainkaan.

Näistä hullutuksista voidaan päätellä, että mies hoitaa pyykki- ja tiskihuollon mielestäni aivan väärin. No, pyykkeihin hän harvoin koskee likakoriin ne viskattuaan, mutta astiat löytävät tiensä koneeseen ihan kiitettävästi. Silloinkin voin vaivihkaa käydä muuttamassa väärää järjestystä.

Tärkeintä nimittäin on, ettei näistä vääryyksistä tule missään tapauksessa huomauttaa. Silloin käy niin, ettei miehellä (tai lapsella, kämppiksellä, kellä tahansa asuinkumppanilla) pian olekaan motivaatiota hoitaa koko hommaa. Jos aina tekee väärin – eikä näe, miksi se naisen tapa olisi millään tavalla järkevämpi – on helppo lakata tekemästä kokonaan. Jos kerran toinen tekee saman asian paremmin, työ onkin ehkä parasta jättää vallan tämän hoidettavaksi.

(Siitä kyllä kehtaan naputtaa, jos sukat löytyvät pyykkikopasta jatkuvasti myttyrällä ja paidat nurin päin...)