tiistai 23. syyskuuta 2014

Kaupunki herää yöhön

Kävelin lauantai-iltana Tampereen keskustan poikki. Olin menossa juhliin, hame päällä, korot kopisten ja kukkapuketti ranteesta kiikkuen. Tuntui erikoiselta. Tuntui turistilta. Kaupunki näytti yllättävän virkeältä ja elävältä. Poikkesin itse asiassa jopa hotellissa vessassa, mikä varmasti lisäsi turistioloa (juu, oli hätä, ja hotellin vessa tuntui ideana sopivan vaaralliselta ja oudolta). Kuvittelin, että juhlapaikkana toimiva saunatila oli jossain maan alla, mutta vielä mitä. Pääsin kattoterassille.


Yleensä omaa kotikaupunkiaan ei katsele "ulkopuolisen" silmin, mutta oikeastaan turistia voisi leikkiä useamminkin. Silloin ehkä huomaisi paremmin, mitä kaikkea hienoa ympärillä onkaan. Sinänsä hassua, että hämärän laskeuduttua maisema näyttää usein vieläkin kauniimmalta. Pimeys piilottaa kauneusvirheet, ja valot ohjaavat katseen kauniisiin asioihin. Yläkantista vaikutelma korostui tietysti entisestään.

Tämä on myös syy siihen, miksi nautin syksyisistä iltakävelyistä asuinrakennusten liepeillä. Pimeä sumentaa rumimmatkin talot, ja valoa tuikkivista ikkunoista tiirailtuna asunnot näyttävät järjestään kodikkailta ja viihtyisiltä. Yhtäkkiä joka puolella on tunnelmaa.

Nyt haluan nauttia syksystä, sen hämärästä ja kaikista valopilkuista, niin konkreettisista kuin kuvaannollisistakin. Ja pukeutua hameeseen niin pitkään kuin kylmyydeltä tarkenen.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Makuuhuone

Aloitin talomme "kotikierroksen" täällä blogissa jo tammikuussa, mutta vieläkin on kurkkaamatta moneen huoneeseen. Tänään voisi olla aika piipahtaa makkarissa.


Sänky oli ollut pitkän aikaa toisella seinällä, ja nyt kun siirsimme sen alkuperäiselle paikalleen ikkunan eteen, totesimme kissojen hiippailevan sängynpäädyn päällä entistä ahkerammin. Mihin on tietysti tosi kiva herätä aamuisin... Sänky on miehen veljen peruja, eikä se ehkä täysin meidän sovi makuu(huoneesee)mme, mutta hyvä siinä on nukkua. Petivaatteiden suhteen olemme askeettisia: mies ei ole kuvioiden ystävä, mutta on meillä myös yksi Finlaysonin unikkokuosillinen vaihtoehto. Pussilakanat ovat nimittäin meillä se juttu, koska laiskoina emme käytä päiväpeitettä ollenkaan. Ja pisteet kotiin teille, joilla on koristetyynyjä! Itse en jaksaisi mitenkään asetella pedille isoakin röykkiötä pehmusteita joka aamu. Ja mihin ne laitetaan illalla? Meillä on käytössä Tempur-tyynyt, joista tykätään niin paljon, että mies raahaa omansa mukaansa jopa työmatkoilleen.



Makuuhuoneen ikkuna antaa itään, joten huoneeseen paistaa aamuaurinko. Itse herään kesällä herkästi valoon, joten tummat verhot ovat käytännölliset, vaikka ikkunassa on myös sälekaihtimet. Kissoilla on lupa maata sängyllä, kunhan eivät kölli tyynyillä tai muuten karvoita peiton yläpäätä. Jos tuuletusikkuna on auki, jompikumpi änkeää sinne taatusti (ja juu, siellä on verkko esteenä). Kuvaushetkellä kytättiin oravaa.


Eripariyöpöydät ovat kulkeutuneet vähän sieltä sun täältä. Kuvan yksilö pelastettiin hävitettävästä kesämökistä ja toisella puolella sänkyä oleva eräästä asuntonäytöstä – asunnon myyjä oli heittämässä sitä roskalavalle. Varjostin oli lahja miehelle, ja sen jalka on tehty itse vanhasta puunpalasta ja ruosteisesta putkesta. Lasinen paperipaino on äiteni puhaltama. Pyöreän pitsimäisen maton virkkasin pari vuotta sitten matonkuteesta.


Vanha kehys on hakenut paikkaansa on useammastakin kotimme tilasta, ja tällä hetkellä se nojailee sänkyä vastakkaisella seinällä. Sen tarinan voi lukea aiemmasta postauksesta. Tuoli on alkujaan miehen isän firman toimistolle hankittu. Toinen samanlainen on ruokapöytämme päässä. Makkarin seinät kaipaavat tällä hetkellä jonkinlaista taidetta, mutta sopivan työn löytäminen on osoittautunut vaikeaksi palaksi. Ehkä jotain, jonka katseen alle olisi mukava nukahtaa...

tiistai 16. syyskuuta 2014

Rocky road


Nämä kökkäreet ovat rocky road -paloja, joita sain viimein koko kesän jahkaamisen jälkeen tehtyä. Sehän vaatikin jopa yhden kauppareissun ja 15 minuuttia kallisarvoista aikaa. Lopputulos on turhankin koukuttava; nämä eivät kauan säily. Kokeile vaikka:

1 levy tummaa suklaata
1 levy valkosuklaata
n. 30 g voita sulatettuna
minivaahtokarkkeja
keksinpaloja
popcorneja

Vaikka ihan turha tässä mitään reseptiä on kirjoittaa. Pointtina on, että hankkii suklaata, sulattaa sen, sotkee joukkoon voisulan (parantaa leikkautuvuutta) ja laittaa kaikki ainekset kerroksittain pieneen vuokaan tai vaikka muovirasiaan. Tärkeintä on, että mukana on jotain suolaista  itse käytin popcorneja, mutta yhtä hyvin toimivat suolapähkinät tai suolatikkupalat. Valmis mössö tyrkätään jääkaappiin kovettumaan (tai pakastimeen, jos on kova kiire päästä maistamaan, kuten meillä). Itse epäilin, että pitää kutsua vieraita tuhoamaan tämä tekele, mutta nähtävästi emme tarvitsekaan siihen ulkopuolista apua.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Habitare 2014

En ollut koskaan aiemmin käynyt Habitare-messuilla, mutta tänä vuonna sain yhtäkkisen inspiraation lähteä.


Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, siihen se inspiraation saanti taisi sitten jäädäkin. Käteen jäi luento ensi kesän trendeistä, pari tunnelmallista valokuvaa, sisustuslehden tilaus. Niitä lehtiä on tullut varmaan jo sen verran paljon luettua, etteivät messut tarjonneet erityisen paljon uutta. Tai sitten vain odotin liikoja ja olin asennoitunut väärällä tavalla. Jotain kertoo se, että vaikka kanniskelin mukanani painavahkoa kameraa, kuvia kertyi alle kymmenen.


Kokemus oli kuitenkin kiva, ja oli mukavaa unohtaa työt ja lähteä omalle pikku retkelle kesken tavallisen perjantaipäivän.

torstai 11. syyskuuta 2014

Vuosi kattilana


Nämä möllykät ovat olleet meillä tänään tasan vuoden! Tai no, mustavalkea Marla saatiin jo vuosi ja viisi päivää sitten, mutta (Kisu ry:n ensikodin pojan mielestä) leijonaa muistuttava Lion tuli kotiimme 11.9.2013.


Monenlaista menoa on 365 päivään mahtunut. Kissarallia, muistitikun korkilla leikkimistä, huonekasvien mutustelua, kevätmouruamista, sängyn jalkopään valtausta, valjaissa ulkoilua (ja siitä lähtien ulko-ovella ääntelemistä), ikävää sairastelua ja lääkitsemistä, iskän luona hoitoilua (ja Marlan pieni karkumatka). Eläimen omistajat, kyllä te tiedätte. Paljon rakkautta.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Telliskivi

Jos haluat leikkiä hipsteriä Tallinnassa (kyllä, se on hyvinkin mahdollista), unohda jo puhki koluttu vanhakaupunki ja hipsi pari kilometriä länteen Telliskiven kaupunginosaan. Siellä on pöhinää; viikonloppuna tuli tämäkin testatuksi. Vaikka alueen rähjäisyys saattaa aluksi ihmetyttää ja vähän jopa säikäyttää, Neuvostoliiton entisen asetehtaan tilalle on aivan viime vuosina pykätty monta pikku putiikkia, joissa on tarjolla trendikästä designia, sisustustavaraa, vaatteita ja asusteita, ruokapaikkoja unohtamatta.

Home Art
Les Petites
F Hoone
Tšillill-kukkakauppakontti
Telliskivi kirbuturg
Telliskivi kirbuturg
Kaksi kaunista poseeraajaa
Kasutatud mööblid... jokin huonekalukirppis
Sidruniga tee
Yhden liikkeen myyjältä saimme vinkin katufestareista, jotka sattuivat olemaan parhaillaan käynnissä kilometrin parin päässä. Uue maailma tänavafestival osoittautui mukavaksi tapahtumaksi. Miksei vaikkapa Tampereella järjestetä tällaista?


(Kadun nimi on Pikku-Amerikka. Aah ja voih.)

torstai 4. syyskuuta 2014

Kärpästen narri


Nämä eivät ole mitä tahansa maisemakuvia. Meillä on banaanikärpäsiä. On ollut jo useamman viikon, tappotoimenpiteistä huolimatta. Tein niille heti alkuun ansan, joka toimi viime vuonna pettämättömästi. Nyt ei auttanut. Yritin läiskiä ne sukupuuttoon. Ei auttanut. Tuloksena on vain liiskaantuneita ruumiita täynnä olevat kaapinovet ja ikkunat. Yäk. Missä hautomossa ötököitä oikein sikiää? Biojätteitäkin on säilytetty kannellisessa astiassa jo pitkän aikaa.



Aina loppukesällä banaanikärpästen tehdessä invaasion kotiimme tunnen olevani kelvoton emäntä. Ihan kuin olisi jotenkin pettänyt taloudenhoitamistehtäväni ja alistunut siihen, että talossamme on loiseläimiä. Ja kärpäsenraatoja keittiönkaapinovissa. Eihän meille halua tulla enää kukaan kyläänkään, kun näkee epähygieeniset olomme.

Onhan muillakin banaanikärpäsepidemia, onhan?

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kukkasienestämässä


Syksyn marttailu on starttailtu! Vaikka eihän näitä marttapimatsuja ehtinyt kesätauon aikana ikävä tullakaan, koska järjestimme harvinaisen ahkeraan kaikenlaista spin off -toimintaa jäätelöillasta ulkoilmaleffanäytökseen. Tällä kertaa aiheena oli kuitenkin kukka-asetelmat ja illan vetäjänä kukkakauppa Blummarin ihanainen Meri. Meriltä syntyi huikean keltasävyisen asetelman lisäksi näytösluonteisesti söpö asetelma sokerikkoon.


Mutta kun kasveihin piti tarttua omin käsin... "Öö, mitä ihmettä mä näillä teen?!" Tuntui, että itseltä puuttui sekä näkemystä että tekniikkaa.


Oli hauska, miten samoista aineksista syntyikin marttojen hyppysissä niin erinäköisiä asetelmia. Oman viritelmäni viimeistelin kotona varsinaiseen astiaansa, koska mukanani oli ollut vain muovinen tötsä. Ihan hyvä siitä tuli, vaikken nyt vielä lähtisi harkitsemaan uranvaihtoa floristiksi.