lauantai 30. elokuuta 2014

Elokuvissa etupihalla

Taloudestamme löytyy nykyään leffatykki ja kunnon kaiuttimet, sekä lisäksi iso lakana, monta tuolia ja tasaiseksi laatoitettu etupiha. Olisi siis suoranaista haaskausta, ellei jokin elokuun pimeä mutta lämmin ilta järjestäisi omaa ulkoilmaelokuvateatteria.


Joukko naisia, tasa-arvon vuoksi yksi tekniikasta vastaava mies, romanttishenkinen draamaelokuva, lämpimiä vilttejä, liuta kynttilöitä ja tietenkin nyyttärieväät. Sääkin oli mitä mainioin, ja leffan ohella ehdin kuikuilla taivaalla tuikkivia tähtiä.


Saimme aikaan elähdyttävän elämyksen melko pienillä järjestelyillä. Tähän aikaan vuodesta leffateatterin voisi pistää pystyyn vaikka joka ilta! Syötävääkin jäi sen verran, että pitäisikö ottaa heti tänä iltana uusiksi?

perjantai 29. elokuuta 2014

Viimeinen kesätyöpäivä

Elokuun viimeinen arkipäivä. Kesän viimeinen arkipäivä? No ainakin päivä, jolloin palautin koko kesän minua työllistäneet kirjasuomennokset. Puuh. Aina joskus kuulee sanottavan, että "tämä on yhden aikakauden loppu". Minulle tämä hetki tuntuu sellaiselta. Kesä alkaa olla ohi, "kesätyöt" ovat takana.



Pöydälläni on silti edelleen kasa kirjoja. Kolme vielä sillä lailla keskeneräisiä, että ne pitää oikolukea. Kolme kokonaan aloittamatta. Jälkimmäiset tulevat leimaamaan syksyäni, aivan kuin edelliset ovat minulle tulevaisuudessa aina yhtä kuin kesä 2014.


On yhtäkkiä jotenkin kovin vaikea aloittaa uutta projektia. Word on pitkästä aikaa aivan tyhjä. Ihan kuin joutuisi luopumaan kesästä ja tunnustamaan, että syksy on täällä.

torstai 28. elokuuta 2014

Oikea asenne


Näin rennonletkeän päiväuniasennon otti pikku potilaamme Marla. Tyyppi sai sunnuntaina silmätulehduksen, ja joudumme nyt laittamaan sen silmään tippoja kahdeksan kertaa päivässä, antamaan sille ruiskulla suuhun tulehduslääkettä kerran päivässä ja syöttämään sille neljä tablettia päivässä. Ja silti menee näin hyvin.

Tässä asenteesta voi ottaa opiksi. Mitä pienistä takaiskuista, kun voi nautiskella kissanpäivistä auringonpaisteessa. Silmäkin on jo paljon parempi.

maanantai 25. elokuuta 2014

Ajat eivät ole helppoja sokerihiirille

En elä kuten (välillisesti) opetan. Työpöydälläni on tälläkin hetkellä käännettävinä yksi ruokavaliomuutos- ja yksi dieettikirja, ja silti popsin vain kakkua. Tai kuten viime lauantaina, kahdeksaa erilaista kakkua.


Syy tähän mässäilyyn oli, että kaverini oli keksinyt nerokkaan idean ja järjestänyt yhdistetyt tavaravaihtarit ja kakkunyyttärit. Ja kuten kuvasta näkyy, kaverini lähipiiri tuntui koostuvan pelkistä kinuskisista kateista, pullahiiristä ja leipovista lunneista; pöydän ehdottomasti tylsimmältä näyttävä mutakakku on oma leipomukseni. Minusta ei vain kertakaikkiaan ole siihen, että viitsisin leikellä päärynästä perhosia, vaikka ne näyttäisivät miten hienoilta. Onneksi voin lohduttautua sillä, että pöydän muita paakelseja ei olisi voinut kuljettaa paikalle pyöränsarvessa killuvassa kangaskassissa. Sekä sillä, että olihan kakkuni sentään onnistuneen mutaisaa!


Kymmenen naista ei kumma kyllä saanut tuhottua ainoastakaan kakusta edes puolikasta. Oli melkein kauhea paikka, kun mahaa alkoi ahdistaa jo neljän kakun jälkeen – toiset neljähän on vielä testaamatta! Ja punaviini maistamatta!


Sokerihumalassa olikin hyvä alkaa hypistellä vaihtotavaroita. Tarjolla oli kippoa, kuppia, kattilaa, kirjaa, kiharrinta, korua, kenkää ja kassia. Kaikesta tavarapaljoudesta kotiutin kaksi lehteä, korkkarit, housut, kolmet villasukat, huivin, hoitoaineen ja pari muoviliinaa (betoniaskartelumateriaaliksi). Ihan hyvä diili muutamasta kirjasta, kahvikupista ja mitä kaikkea vaihdossa toinkaan. Mutakakkuakin jäi vielä kotiinviemisiksi, ettei makeanhimo pääse taas ihan heti yllättämään. Eikä vahingossakaan pääse laihtumaan epäterveen alipainoiseksi.

perjantai 22. elokuuta 2014

Auringonpilkkuja


Olin eilen lukenut lehdestä masentavan sateisen sääennusteen koko loppuviikoksi, mutta aamulla sängystä noustessasi minut ottikin vastaan aurinko. Oli pakko napata kamera kouraan ja ikuistaa valonläiskät olohuoneen seinällä, jos vaikka se sadekausi pian oikeasti iskeekin.


Pari tuntia myöhemmin sohvalle oli ilmestynyt jotain muutakin kuvauksellista. Kaksi ihanaa mötköä taisivat myös nauttia auringonhippusista.

maanantai 18. elokuuta 2014

Vesillä


Olin eilen elämäni ensimmäistä kertaa veneilemässä. Sää oli kuin tilauksesta upean kesäinen ja lämmin, ties vaikka elokuun viimeinen kuuma päivä. Nenänikin onnistuin polttamaan.


Veneretkeen sisältyi myös visiitti mökillä ja sitä myöten grillailua, saunomista ja uimista. Paluumatkalla saimme ihmetellä auringon laskeutumista, ja kotona olimme vasta pilkkopimeällä. Sen verran vavisuttava tämä kokemus oli, että päässä keinutti vielä nukkumaan mennessäkin.

perjantai 15. elokuuta 2014

Viileä ilta, kuuma focaccia


Tuntuu hullulta, että ulkolämpötila on laskenut viikon takaisesta kymmenen astetta, ja silti mittari näyttää 20:tä celsiusta. Pitää oikein jo miettiä, mitä ulos mennessä pitäisi pukea päälle. Ihan kuin olisi mukamas syksy! Eilen huomasinkin, että yllättävän monia asioita tapahtui piiitkästä aikaa.

  • Yläkerran sisälämpötila laski alle 24 asteen. Puuh! Tämä saikin todennäköisesti aikaan seuraavanlaisen seurausvyöryn:
  • Keitin teetä kotona. En ole siis kahvinjuojia vaan litkin päivittäin kupillisen teetä, arkisin lounaalla ja viikonloppuisin aamupalalla. Nyt vedenkeitinkin oli ollut kesälomalla, koska mieleni ei ollut tehnyt hörppiä kuumia juomia.
  • Käytin collegehousuja. Nuo työpäivieni vakivarusteet olivat olleet nätisti pinoon viikattuina viikkotolkulla. Ja älkääkä nyt kuvitelkokaan, että kotoa työskentelevä suomentaja jaksaa satsata työlookiin! Tukka pikaponnarilla, naama naturellina, lököhousut jalassa  siinä teille hohdokasta ja kulturellia kirjankääntäjän arkea. Kuumalla olin joutunut luopumaan pitkäpulttuisista ja vaihtamaan sortseihin.
  • Olimme saunassa. Siis ihan oikeassa saunassa, en tarkoita työhuonettani.
  • Nukuimme omassa makkarissamme. Siis ekaa kertaa melkein kuukauteen! Ensin olimme olleet kaksi viikkoa lomalla ja siitä lähtien helle-evakossa alakerran edes hitusen viileämmässä vierashuoneessa. Oma sänky kullan kallis.
  • Ja mikä parasta: Leivoin jotain. Ihanan suolaista focacciaa. Vihdoin teki mieli laittaa uuni kuumaksi. Ja käyttää aikaa ruoanlaittoon – helteellä ruokahalukin oli päässyt vähän lässähtämään. Sain focaccian ohjeen kaveriltani, joka oli löytänyt sen täältä; itse vain lisään leipään aurinkokuivattuja tomaatteja ja vähennän sormisuolan määrää. Kannattaa kokeilla!

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kukkaniityllä


Sunnuntaina kävimme sateen jälkeen ihastelemassa Tohloppijärven liepeille kasvatettua niittykukkamerta. Ihana idea! Pari vuotta sitten kaupungin sedät kasvattivat samalle paikalle pellollisen auringonkukkia, joita mieskin joskus minulle juoksulenkillään poimi.

Ei elämäni tällä hetkellä silti mitään unikoilla tanssimista ole. Erään puutarha-aiheisen kirjan suomentaminen teettää mukavanlaisesti työtä, ja lisää käännösprojekteja sen kuin pukkaa. Toisaalta, onhan se mahtavaa, että rehkimiseni kantaa tällä lailla hedelmää uusien töiden muodossa.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Meidän talo, siinä se nyt on


Kaksi kuukautta ja yksi päivä sitten kämppämme kuvattiin Meidän talo -lehteen. Lehti ilmestyi tänään. Joo, olihan se jännää! Miltä se oma koti mahtaa painetussa läpyskässä näyttää? Miltä se oma naama mahtaa painetussa läpyskässä näyttää? Kannattiko käyttää ne kesäkuun ainoat hellepäivät ensin siivoamiseen ja sitten kuvissa paistatteluun? Kannattiko tehdä remontin loppukiri juuri silloin, kun olisi pitänyt nauttia lempikuukaudestani toukokuusta ja istuttaa puutarhaan uusia kasveja, kuten oli tarkoitus (pitänee seuraavaksi järjestää takapiha johonkin puutarhalehden sivuille, jotta saisi sysäyksen senkin hoitamiseen)?


Siellä sitä nyt ollaan, lehdessä. Onneksi kuvista ei juuri erotu kiireellä leikattu, liian pitkäksi venähtänyt nurmikko, Ikean muovinen kukkapurkki, jolle en sitten millään löytänyt mieleistä suojaruukkua, eikä lehteen päätynyt puoliksi sisustettu makuuhuone. Pidetään yllä illuusiota edes sen verran, että sitä voi raadella hyvillä mielin täällä blogin puolella.

tiistai 5. elokuuta 2014

Loppumatka pelkkää alamäkeä


Matkamme jatkui siis vielä Itävallan Saalbachiin, pieneen alppikylään, jonka olivat tällä hetkellä kansoittaneet miehen kaltaiset alamäkiajajat ja reippailijat. Jos nyt ylipäätään voidaan puhua kansoittamisesta  ei kylä sentään mikään turistirysä ollut. Mies sai siis kaivaa pyöränsä osat matkalaukuista, koota menopelinsä ja ryskyttää sillä alas mäestä. Minulla taas oli mukavan rauhallista aikaa töiden äärellä pienessä (ja hyvin viilennetyssä) pensionaattikämpässämme.


Toki kävin minäkin ihailemassa maisemia parin tuhannen metrin korkeudessa, tosin ajelin hissillä ylös ja tulin puolestavälistä alas, ihan omin jaloin.