torstai 31. heinäkuuta 2014

Normandian päihinnousu


Normandian-kiertueen ohjelmamme oli tiivis – siitäkin huolimatta, että tällä kertaa en ollut lainannut kirjastosta yhtään matkaopasta enkä lukenut netistä reissuvinkkejä, kuten tavallisesti teen. Vain reilussa vuorokaudessa olimme nähneet Ranskan kauneimpiin kyliin lukeutuvan Rochefort-en-terren, Saint-Malon vanhankaupungin ja Mont Saint-Michelin luostarisaaren. Jo siinä kohtaa matkatahti alkoi uuvuttaa, ja päädyimme vetämään ohjelmalistaltamme pari kohdetta yli.


Se totisesti kannatti. Varasimme Normandian maihinnousupaikkojen läpi ajamiseen koko päivän, mutta poikkesimme vain Pointe du Hocissa ja amerikkalaisten sotilaiden hautausmaalla, joten vietimme loppupäivän Cabourgissa hyvän ruoan ja merimaisemien merkeissä.


Seuraavana päivänä kiersimme route du cidren leppoisin mielin, pysähdellen välillä kuvaamaan puiden muodostamia tunneleita, joiden läpi ajoimme (sellaisista olin halunnut kulkea aina satukirja-ajoistani asti). Reitille osui taas yksi Ranskan söpöimmistä kylistä, jonka kori- ja hattukaupasta olin lähellä ostaa itselleni (ainakin omasta mielestäni) elegantin hellehatun. Pikkuruisella siideripanimolla maistelimme siidereitä, pommeauta ja omenamehua ja saimme privaatin kierroksen panimon tiloihin.


Lopulta suunnitelmamme menivät taas kerran uusiksi, kun päädyimme illaksi läheiseen Honfleurin merenrantakaupunkiin. Yhtäkkiä meillä olikin aikaa käydä hölkkälenkillä, syödä inspiroivasti sisustetussa ravintolassa, ihmetellä auringon vajoamista horisonttiin ja hörppiä siideriä Le Havren öisiä valoja katsellen.

Vaikka olemme yrittäneet takoa asiaa päähämme jo monta kertaa aiemminkin, viimeistään tällä reissulla opimme, ettei loma tunnu lomalta ilman hengähdystaukoja. Kahden aikaansaavan ihmisen on tuntunut yllättävän vaikealta sisäistää tätä simppeliä asiaa. Tietenkin on houkuttelevaa nähdä matkan aikana mahdollisimman paljon, mutta matkakohteiden liiallinen koluaminen alkaa ennemmin tai myöhemmin tuntua suorittamiselta. Kalenteriin on varattava oma aikansa myös päämäärättömälle haahuilulle, ja mieluiten vielä niin, että sen tarkka ajankohta on liikuteltavissa. Jos reitille osuu kiva hiekkaranta, voi vain parkkeerata auton tienvarteen, käydä kahlaamassa rantavedessä ja katsella, kuinka lokit taistelevat välipalaksi napatusta meritähdestä.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Terveiset Cabourgista!

Täällä näyttää tältä:


Olemme siis miehen kanssa reissussa, tällä hetkellä Ranskan Normandiassa. Hotellihuoneemme alkaa pikkuhiljaa olla siedettävän viileä  juuri nyt kun on aika nousta sängystä. Mies vielä nukkuu, käytävästä kaikaa muiden asukkien ääni, kun he nostelevat laukkujaan majatalomme kapeita portaita alas. Avoimesta ikkunasta kuuluu ohi ajavien autojen hurina, ja aina tasalta ja puolelta soivat viereisen kivikirkon kellot. Sää näyttää pilviseltä, mutta tällekin päivälle on luvattu 25 astetta lämmintä. Eilen poltin olkapääni maihinnousupaikoilla. Tänään ohjelmassamme on kiertää route du cidre, 40 kilometrin mittainen reitti, jonka varrella on erityisen paljon omenasiideripanimoita ja camembert-juustoloita. Takana on paljon upeita ranskalaiskyliä, edessä vielä Givernyn puutarhat, Pariisi, München ja Itävallan Leogang. Nyt on loma!

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Toverit, nautitaan jäätelö-överit


13 naista, 2 lasta, 8 sorttia kotitekoista jäätelöä (joista osan tekoon pääsin osallistumaan edellisenä päivänä) ja koko ilta aikaa ahtaa ne kaikki napaan. Tältä näytti eilisen menu:

mozzarellasalaatti basilika-oliiviöljyjäätelöllä & rapea leipä
mustikka-jogurttipuikot
passio-appelsiinipuikot
vadelma-mango-mustaherukkaterriini
hasselpähkinäjäädyke
mustikka-timjamijäätelö
vaniljajäätelö
mangosorbetti


Voin kertoa, että mahani oli täynnä. Ja voin kertoa, että tällaisia tapahtumia tulee lisää! Seuraavien ylensyönti-iltamien teemoiksi ehdittiin jo heitellä lakritsia ja suklaata...

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Tampereen keskustan kirpputorit, osa 1

Mitä kirpputoreja Tampereen keskustassa on ja missä niistä kannattaa käydä? Tein pienen kierroksen, jolla kolusin suurimman osan Tammerkosken itäpuolella sijaitsevista kirppareista. Tässä pieni yhteenveto:


Pelastusarmeijan kirpputori
Itsenäisyydenkatu 25–27
Aloitin kierroksen keskustan itäosasta (oikeastaan jo Tammelan kaupunginosan puolelta), joten ensimmäinen pysähdyspaikkani oli Pelastusarmeijan kirppis Itsenäisyydenkadulla. Pieni kirppari voi jäädä helposti huomaamatta, koska katutasossa sillä on vain piskuinen huonekaluosaston näyteikkuna. Usein asiakkaita onkin kirppiksellä samaan aikaan vain muutama. Mööpelitarjonta on pientä, mutta vastaan saattaa tulla kivojakin yksilöitä. Muut tavarat ovat yläkerrassa. Valikoima on suppea; vaatteet eivät ole erityisen nuorekkaita, mutta laukkujen ja astioiden joukossa oli tällä kertaa potentiaalisia löytöjä. Tämä on vähän sellainen kirppari, jolta ei odota paljon mutta joka saattaa yllättää positiivisesti.


Bonuskirppis
Itsenäisyydenkatu 11–13
Bonuskirppis tulee pian vastaan keskustaan päin jatkettaessa. Tällä kirppiksellä on aina jotenkin sotkuinen yleisilme. Tosin se ehkä johtuu siitä, että suositussa Bonuksessa penkojia riittää. Tarjolla on paljon vaatteita, muut tavarat ovat pitkälti "perusrihkamaa". Tuntuu, että suosituilla kirppareilla joku muu ehtii aina viedä parhaat päältä. Peilejä saisi olla useampi, koska joitain vaatteita voisi sovitella ylleen riisumattakin. Bonuksella ei käy kortti, joten muista varata mukaan käteistä.


Tammelantorin kirpputorialue
Tammelan puistokatu
Tammelantorilla järjestetään kirppis kesälauantaisin kello 6–14. Parhaat löydöt tehdään luonnollisesti heti aamusta. Tarjolla on perusarabiaa ja -iittalaa, vanhoja kirjoja ja lehtiä, vaatteita ja leluja. Mummuilta voi tehdä hyviä vintagenahkalaukkulöytöjä! Osa myyjistä taitaa olla tuttuja kasvoja jo useamman vuoden takaa. Pitää muistaa, että torin kirpparitarjontaan vaikuttaa myös sää.


Kaunotar ja kulkuri
Tammelan puistokatu 34
Second hand -putiikki Kaunottaressa ja kulkurissa on kelpuutettu myyntiin vain "ajankohtaisia" vaatteita, joten penkomisaika lyhenee mukavasti. Toki liikekin on aika pieni, ja välillä tulee ahdasta. Siistissä kaupassa on kiva asioida, ja Tehosekoittimen kadonneelta jäseneltä näyttävä myyjä piristää mieltä tyylillään. Hinnat ovat melko korkeita, mutta siisteistä vaatteista maksaa mielellään.


Fida lähetystori
Tammelan puistokatu 37
Melkein Kaunotarta ja kulkuria vastapäätä sijaitsee Fidan kirppis. Sen yleisilme on siistiytynyt sitten viime visiittini. Fidan kirppikset ovat jostain syystä suosikkejani, tai niiltä olen ainakin tehnyt monia hyviä löytöjä. Tykkään aina siitä, että vaatteet on lajiteltu väreittäin; voin skipata huoletta tietyt rekit ja keskittyä olennaiseen. Huonekaluja ei tästä Fidasta enää löytynytkään, mutta pientavaroita kyllä. Esillepano on mukavan selkeä. Plussaa edullisista hinnoista, miinusta hengellisestä taustamusiikista.


UFF
Hämeenkatu 9
Seuraava kirppis tuleekin vastaan vasta Hämeenkadulla (sisäpihalla Siilinkarin kahvilan takana). UFF on siisti ja selkeä kuin Fidakin, mutta hinnat ovat korkeammat. Tarjolla on vain vaatteita, asusteita ja kodintekstiilejä. Aleviikoilla tavaraa saa edullisesti, ja esimerkiksi takeissa tai nahkalaukuissa säästö voi olla tuntuva. Suuri osa UFFin rekeistä on sopivalla korkeudella, joten kädet eivät puudu kurottelusta eivätkä polvet hajoa kyykkimisestä (itselleni jostain syystä merkityksellinen asia!). UFF saa pisteet kotiin myös hyvästä musasta. Ja tummatukkainen myyjätär on suorastaan mun tyyli-idolini!


Kyttälän kirppis
Aleksanterinkatu 10
Hiukan syrjemmällä keskustasta on Kyttälän kirppis. Siellä voi poiketa vaikkapa Runo- tai Vohvelikahvilassa käynnin yhteydessä. Muutaman vuoden pystyssä ollutta kirpparia vaivaa pieni ankeailmeisyys. Siellä on myynnissä paljon astioita, muutamat niistä keräilytavaroita mutta loput jokseenkin mielenkiinnottomia. Vaatteitakin on jonkin verran, mutta trendilöytöjä niissä ei kyllä ole. Paikka tuntuu hiljaiselta. Ovatko myyjät ja asiakkaat vielä kunnolla löytäneet Kyttälän kirppistä?

Tammerkosken länsipuolen kirppikset esittelen myöhemmässä vaiheessa, stay tuned!

EDIT: Esittelyn toinen osa löytyy täältä.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Aina (= usein) ei jaksa

Olen hyvä pitämään yllä kodin järjestystä. Tavarat löytävät paikoilleen suhteellisen rivakasti käytön jälkeen, ja erityisen ylpeä olen siitä, että meillä suurimmalle osalle esineistä todella on oma paikkansa, johon ne on helppo palauttaa. Ei siis voi väittää, että meillä olisi erityisen sotkuista. Jotkin siivouksen osa-alueet teen erityisellä pieteetillä: putsaan pieniä välejä hammasharjalla ja siistin jopa mattoja nypynpoistajalla. Minulla on kuitenkin muutama "siiivoussynti", johon lankean toistuvasti ja jonka takia kotimme näyttää välillä hyvinkin suttuiselta.


Tiskipöydällä vallitsee kaaos. Kuvan tilanne on tältä päivältä, ja se on vielä hyvin leimi. Kun omistaa tiskikoneen, vaatii äärimmäisiä ponnisteluita vaivautua pesemään kattilat, paistinpannut ja isot astiat, joita ei voi panna koneeseen. Tehosekoitin on käytössä päivittäin, joten tiskikonetahti on sille liian hidas. Puurolautasen taas pitää liota ennen koneeseen laittamista, tai niin ainakin minusta. Juomapulloja on inhottava pestä, koska joutuisin hakemaan pulloharjan keittiön toisessa päässä sijaitsevasta siivouskaapista.


Pölymakkarat pyörivät nurkissa. Etenkin makuuhuoneessa, jossa pölisevät petivaatteet. Näkyisi syyllisinä olevan myös mustakarvainen kissa ja pitkähiuksinen nainen. Hups. Valkoinen lattia ei tietenkään anna yhtään armoa.


Sisustuksessani on ulostus. Levinneiden kissanhiekkojen siivoaminen on todella epämotivoivaa; katit sotkevat alueen samanlaiseksi viimeistään iltaan mennessä. Joistakuista tämä on varmaan tosi ällöä, mutta voin lohduttaa heitä sillä, että meillä on sentään kissoille oma kakkahuone. Isossa talossa on puolensa...


Nyt tämä menee puolittain kissojen syyttelyksi. Minulla on paha tapa antaa kisuille viihdykkeeksi kuivuneita oksia huonekasveista ja vanhoja sanomalehtiä, joita katit voivat repiä ja kynsiä sen sijaan, että häiritsisivät päivisin työntekoani. Kuuntelisitpa itse mouruavaa kattia, kun yrität keskittyä kääntämiseen! Eihän tätäkään jaksa usein siivota, joten sotku kulkeutuu työhuoneestani muualle taloon. Kannattaisikohan harkita rikkaimurin ostamista?


Sängyn petaamisen "unohtaminen" on paha perisyntimme, johon tosin syyllistyy useimmiten mies, joka nousee lähes joka aamu minun jälkeeni. Lakanat ovat tietenkin aina rypyssä, mutta se ei toisaalta haittaakaan, koska en myöskään ole silittänyt niitä ennen käyttöönottoa. Tunnen jo nahoissani, kuinka vanhempi sukupolvi paheksuu minua mielessään... Enkö edes mankeloi?!