tiistai 20. toukokuuta 2014

Lauantain leipomukset



Lauantaina hääräsin Ravintolapäivän piirakkakahvilassa. Tarjoomiset oli tehty usean naisen voimin talkootyöllä. Pöydästä löytyi myös minun tekemäni piirakka, mutta pakko myöntää, ettei minulla ole suolaisten piirakoiden leipomiseen ollenkaan samanlaista tatsia kuin makeiden herkkujen pyöräyttämiseen. Onneksi muut tekijät vastasivat näyttävyydestä ja taatusta mausta.



torstai 8. toukokuuta 2014

Ihanaa romua


Vaikka en pidä itseäni kaikista naisellisimpana naisena, olo tuntui aluksi hitusen eksyneeltä, kun astuin eilen Rautasoinin portista sisään. Paikalla vilisi haalariasuisia äijiä, pinttyneistä käsistä päätellen varsinaisia työmiehiä. Itse olin kuitenkin himoinnut tuohon romuliikkeeseen jo varmaan vuoden. Tiukat aukioloajat (auki vain arkisin ja puoli viiteen) eivät vain helpottaneet lähtemistä toiselle puolelle Tamperetta.


Paikan pihassa oli valtavia läjiä kaikenlaista metallisälää. Täältä voisi tehdä melkoisia löytöjä etenkin romuromantiikkatyyliseen puutarhaan. Ruosteisia sängynjousia, kylttejä, ristikkoja, putkia... Tällä kertaa omat valmiit ideat olivat sen verran vähissä, etten ostanut mitään, mutta jos olisin alkanut tonkia kekoja oikein ajan kanssa, olisin varmasti tullut hankkineeksi hienoja aarteita. Etsin oikeastaan vain ruosteista metallisoiroa peilin kehykseksi, mutta vastaan ei tullut riittävän ohutta matskua.


Yllä olevan kuvan putkista mies ehdotti minun tekevän jättikokoisen himmelin. Miksi ei...



Samalla reissulla voi piipahtaa aivan naapurissa Tampereen Rakennustorilla, jossa kävimme viime talvena. Tai sitten Nekalan kierrätyskeskuksessa, johon teimme nyt ex tempore -visiitin. Sieltäkin löytyi joitain ihan kivoja tavaroita, mutta mitään ei silti tarttunut mukaan.




(Tämän jälkeen katu-uskottavuuteni erikoisten paikkojen koluajana tipahtaa nollaan, kun kerron, että kierrätyskeskukselta suuntasimme varsin menestyksekkäälle ostosretkelle Ikeaan...)

tiistai 6. toukokuuta 2014

Lupauksia kesästä



Sain varaslähdön kesään, kun leikkasin viikko sitten pihalla pensaita ja toin muutaman oksanpätkän sisälle veteen. Nyt lasipurkissani vihertää söpöinen jasmiini (selvitin puskan lajin vasta hiljattain miehen äidiltä eli talon entiseltä emännältä). Näitä piskuisia lehtiä katsellessa voi odotella tuoksuvien kukkien puhkeamista ja unelmoida lämpimistä suvipäivistä takapihalla.

Oikeasti suosikkivuodenaikani on kuitenkin ehdottomasti kevät ja parasta aikaa etenkin toukokuu. Jotenkin ajattelen, että silloin kesän ilot ovat vielä edessäpäin ja mikä tahansa on mahdollista. Kesällä tulee valitettavan usein ajateltua, että "kohta tämä on ohi, nauti nauti!" Kevät vasta kuiskii lupauksia hellästi korvaan. Joten maltetaan vielä hetki ja tunnelmoidaan hiirenkorvia!


maanantai 5. toukokuuta 2014

Sunnuntaipuhteita

Viime päivinä olen saanut itsestäni irti ihmeen paljon. Esimerkiksi pelkästään eilen puuhastelin kotosalla seuraavilla rintamilla:


Ehdin juuri aloittaa betonilla sotkemisen takapihalla, ennen kuin räntäkuuro iski. Loppuun asti en kuitenkaan päässyt, joten kuravellileikit siirtyivät sopivasti kuraeteiseen. Näistä sottapytyistä pitäisi vielä kuoriutua ruukkuja kaupan yrteille. Kohtasin nimittäin oikean tarpeen, kun keittiössä ei ollutkaan sopivia purkkeja kaupasta ostetuille basilikoille sun muille. Näissä betonitekeleissä on hyötykäytetty kahta erikokoista jogurttipurkkia. Epäilen vain pahasti, tuleeko lopputuloksesta niin ohut, että ruukun reuna rikkuu. Sen näkee huomenna, kun saan avata paketit! Betonin kanssa saa aina odottaa kärsimättömänä kuin jouluna!


Minulla on mielestäni erinomaisen hyvä (teko)syy siihen, miksen tänä keväänä saanut kylvettyä minkään sortin siemeniä: tiesin lähteväni viikon lomalle, joten viljelmäni olisivat kuolleet sillä aikaa kuivuuteen. No, etten nyt olisi aivan saamaton, kylvin eilen muutaman pienen ruukullisen yrttejä. Jottei noille yllä mainituille ruukuille tulisi ollenkaan käyttöä. Eiku...


Himmelihommat ne vain jatkuvat. Tällä kertaa materiaalina oli paperipilli. Note to self (ja niille, joita kiinnostaa): mitään pieniä härpäkkeitä näistä suhteellisen paksuista putkista ei kannata värkätä (kuten alimmasta vimpurasta näkyy). Isoimpaan tahokkaaseen käytin 15 cm:n ja 10 cm:n putkia, kun taas alimman tahokkaan 4 cm:n pillinpätkät olivat auttamattoman lyhyitä näinkin monitahkoiseen kuvioon.


Päivän perinnekäsitöiden putki käsitti vielä illalla ähertämäni keskeneräisen miniryijyn. Tämä ryijy kyllä kasvaa hitaammin kuin teinipojalla, vaikka miniryijy onkin. Arvaatte varmaan, että tämä on ensimmäinen ryijykokeiluni, ja viimeiseksi se ehkä jääkin. Jostain syystä tämä yksitoikkoinen tekniikka ei vain vetoa minuun, eikä työ tunnu etenevän riittävän näkyvästi. Kesken en tätä kuitenkaan aio jättää!

perjantai 2. toukokuuta 2014

Sneak peek Mordoriin


Kodinhoitohuoneessa tapahtuu! No, eipä siitä olekaan kuin seitsemän viikkoa, kun hankin maalipönikän. En tiedä, mikä siinä sitten kesti, etten saanut tartuttua telaan aikaisemmin. Ehkä se, ettei "ensin kalusteet kiinni, sitten vasta maalia" -järjestys innostanut teippailemaan ja söhimään pensseliä vaikeisiin rakosiin. Mutta sille ei nyt vain enää mahtanut mitään, etten änkeytynyt miehen elämään ja taloon pinkkeine maaleineni jo aiemmassa vaiheessa. Vaikka projektiin tuhrautuikin nyt muutama tunti, työ oli yllättävän innostavaa. Johtuuko kenties siitä, että nyt meidän talossa on edes yhdessä huoneessa jotain Oikeaa Väriä?


Mies naureskeli etukäteen, että hänellä olisi entistäkin vähemmän asiaa vaaleanpunaiseen kodinhoitohuoneeseen, mutta kun lopputulos alkoi hahmottua, myönsi hänkin ihan spontaanisti, että idea oli hyvä. Ja kai se nyt olikin, koska nyt minua himottaa mennä pyykkäämään! Maalaamisen vaikutus tuntuu olevan toivotunlainen: kivassa huoneessa on kiva puuhastella.


Vaikka huone näyttää saman tien valmiimmalta, kesken se on edelleen. Listat ja muut viimeistelyt jätän kuitenkin miehen hommiksi. Pääsee hänkin sitten nauttimaan väriterapiasta. Oma nakkini on sitten miettiä viimeinen silaus: naulakko, taulut, rekvisiitta. Mordoriksi tätä tilaa on enää vaikea sanoa.