tiistai 29. huhtikuuta 2014

Helppoa gourmetruokaa


Tänään meillä syötiin tomaattikeittoa. Kyseisen sopan tarinan tekee hauskaksi se, että mies löysi aikoinaan ohjeen netistä hakusanoilla gourmet, easy, fast, kun hän vielä tunsi tarvetta tehdä minuun vaikutuksen ruoanlaittotaidolla. Ne oli hyviä aikoja ne...

Tällaisia ruokia saisi totisesti olla reseptirepertuaarissa enemmän: tomaattikeitto on herkullista, helppo- ja nopeatekoista sekä halpaa. Täydellistä arkiruokaa. Suosittelen!



Ylellinen tomaattikeitto

2 annosta

6 tomaattia
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä kuorineen
1 rkl oliiviöljyä
½ tl timjamia
1 tl sokeria
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
(2 rkl kermaa)
(tomaattipyreetä maun mukaan)
1 mozzarellapallo tarjoiluun

Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Halkaise tomaatit, viipaloi sipuli ja laita ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Lisää pellille valkosipulinkynnet. Valuta päälle oliiviöljy ja mausta timjamilla, sokerilla, suolalla ja mustapippurilla. Laita uuniin 40 minuutiksi. Kuori sitten valkosipulinkynnet. Soseuta kasvikset tasaiseksi soseeksi ja sekoita joukkoon kerma (useinkaan meillä ei kermaa ole, jolloin käytämme maustamatonta jogurttia). Jos tomaateissa ei ole riittävästi makua, voit lisätä joukkoon tomaattipyreetä. Tarjoa keitto saman tien mozzarellaviipaleiden kera.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Niksipiiska

Joskus minullakin välähtää. Tässä pari näppärää keittiövinkkiä, jotka olen keksinyt ihan itse. Kröhöm.



Jos kodissasi vallitsee niin onnellinen asiaintila, ettei joka ainut keittiönkaappi pullistele tupperinkippoja tai kierrätykseen joutavia paistinpannuja, kehotan tekemään uudelleenjärjestelyitä ja tyhjentämään jääkaapin päällä olevan kaapin. Se on nimittäin oivallisen lämmin paikka nostattaa taikinoita! Itse huitaisen sinne sämpylä-, pulla- ja pizzataikinat, ja nätisti ovat kohonneet. Ja jos tykkää suklaasta venyvänä, siellä kannattaa väliaikoina säilyttää myös sitä. (Miehen mielestä suklaa kuuluu tosin jääkaapin sisälle eikä päälle, mutta se ei varmaan ole maistanut sitkeän pehmeää Fazerin sinistä. Aah...)


Ihmettelin pitkään, miksei muffinssipelleistä ole tehty koko uunin levyisiä – miten turhauttavaa onkaan paistaa moninkertaista annosta 12 nökköä kerrallaan. Sitten sain anoppikokelaalta sattumalta täysin samanlaisen pellin kuin vanha äiteltäni pöllimäni, ja kas: yhtäkkiä uuniin mahtuukin kahdeksan kakkusta enemmän! Muffinssipelliä suosittelen muutenkin lämpimästi. Ennen paistoin muffarit uunipellillä ja harmittelin, kun yksi tai useampi tuli uunista ulos muotopuolena. Näissä tulee tasalaatuista tavaraa. Joku kun vielä jaksaisi jynssätä uunin...


Tämä extrabonusvinkki syntyi arvatenkin vahingossa... Käytetty kanelitanko kannattaa nakata tiskialtaan pohjalle, koska aina lämmintä vettä valutettaessa tangosta irtoaa ihanan mausteinen tuoksu. Onko tämä nyt sitten nimeltään keittiöraikastin, kun vastaavaa käytetään kerran toiletin puolella?

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Toscanan auringon alla

Päivitystauolleni oli hyvä syy: otimme varaslähdön kesään ja vietimme rentouttavan loman Toscanassa osittain kaveripariskunnan kanssa. Matkakohdeajatuksen oli keksinyt mies, joka oli haaveillut avoautoajelusta viinitarhojen vilistessä vierellä jo jonkin aikaa. Itselleni Toscana oli vieraampi paikka, hyvä kun tiesin, missä maassa se on… Tämän jälkeen tiedän, ja niin varmasti moni muukin, jolle pääsen hehkuttamaan kyseistä paikkaa.



Skippasimme tällä kertaa hotellit ja kokeilimme kotimajoitusta. Vuokrasimme Alfredolta söpön ”kaksion” pieneltä kukkulalta melko läheltä Pisaa. Paikka oli uskomattoman kaunis, ja makkarista avautui maisema peltojen ylle. Majapaikassa oli kaikki, mitä toivoa saattoi, ja hinta oli pelkkiä pähkinöitä, etenkin kun se jaettiin neljän asukkaan kesken. Ystävällinen isäntämme jopa varasi meille pöydän kylän ravintolasta.




Avoautoa emme saaneet, vaan näppärän vuokra-Punton. Ajokilometrejäkin taisi kertyä 1500, kun cruisailimme aluetta pitkin poikin. Maalauksellisia peltomaisemia oli ympäri Toscanaa, mutta mielestäni (kuin myös monen muun mielestä) kauneinta oli Chiantin alueella. Viiniköynnöksiä ja oliivipuita kasvoi kaikkialla, ojanpenkassa röyhysivät rosmariini, kaura ja ohra, ja sitruunat notkuivat hedelmällisinä ulkoruukuissa. Luonnosta löytyi myös monia kasveja, jotka meille Pohjolan asukeille ovat tuttuja vain huonekasveina.




Toscana osoittautui paikaksi, jossa ehdottomasti kauneinta on maaseutu. Alueen isot kaupungit Firenze, Siena ja Pisa olivat mielestäni jokseenkin ankeita – ehkä siksi, ettei niissä juuri kasvanut puita tai muuta vihreää. Rakennukset olivat toki arkkitehtuurisesti hienoja ja historiallisiakin. Tällaisissa kohteissa ei haittaa, vaikka rappaukset hieman rapisisivatkin, sehän vain lisää charmia. Toisin on vaikkapa silloin, kun Tampereen taloista puhutaan.


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Takkahuone

Jatketaanpa kauan sitten aloittamaani kotikierrosta alakerran takkahuoneeseen, johon olemme hiljattain saaneet uuden kalusteen. Miehen työpaikan muuton myötä meille kotiutui nimittäin kirjahylly. Vaikka sen mittasuhteet eivät ehkä olekaan tilaan täydelliset, huone näyttää heti eloisammalta, kun siellä on enemmän yksityiskohtia katseltavina.


Takkahuone on selvästi talon maskuliinisimpia tiloja, ja onhan sen pääasiallinen funktiokin miesten saunailtojen vilvoittelupaikka ja leffailtojen pitopaikka. Sen inspiraationlähteenä miehellä oli Åren designhotelli Copperhillin lobby. Takkahuone on kuulemma parhaimmillaan illan hämyssä, jolloin sen tummat sävyt tulevat eniten edukseen. Isolle sohvalle mahtuu mukavasti kokonainen lössi porukkaa. Mööpelin valtti on etenkin pienemmällä jengillä sen sosiaalisuus: koska se on kulmikas ja monimuotoinen eikä suora perussohva, istujat saavat helposti katsekontaktin toisiinsa.


Sohvan kulmalta alkoi alun perin uima-allas, joka jatkui talon toiseen päähän nykyisen kylpyhuoneen ja saunan paikalle. Nyt remontin jälkeen takkahuoneen nurkkauksessa on minikeittiö vesipisteineen ja jääkaappeineen. Vanhan lintuhäkin sain ystävältäni Sannalta, mutta se hakee edelleen täydellistä paikkaansa. Sen kohdalle on viimeisimmän suunnitelman mukaan tulossa pieni pöytä ja pari baarijakkaraa.


Avotakka on toistaiseksi kovin avonainen. Ajatuksena on hankkia siihen takkasydän. Itse olisin kyllä valmis tekemään suuremmankin muodonmuutoksen ja rakennuttamaan paikalle varaavan takan! Seinällä on miehen tekemä taideteos, jonka materiaalina on käytetty trukkilavan kauluksia. Sen tekeminen taisi olla ensimmäisiä kertoja, jolloin hän osoitti kiinnostusta omatoimitaiteiluun. Olin siitä kovin ylpeä ja tyytyväinen. Rahit puolestaan odottavaa vielä taiteellista otetta ja reipaskätistä tuunaamista. Kaupasta tuntuu olevan todella vaikea saada mitään, mikä sujahtaisi sisustukseemme saman tien sellaisenaan.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Viikon pikakelaus

Tällä viikolla ehti sattua ja tapahtua yhtä jos toista. Kamerastani löytyi pieni kuvallinen katsaus tuoreista tapahtumista, vaikka paljon jäikin dokumentoimatta.


Marla päätyi kauluritoipilaaksi, koska masussa on nyt sterilointihaava, jota ei saa nuolla. Potilas on ollut erinomaisen reipas, vaikkakin kissakaveri Lion alkoi heti karsastaa kauluria. Muutaman päivän sähinäisen välttelyn jälkeen leijona on ymmärtänyt olla pelkäämättä kaulakummajaista. Marla taas on oppinut, ettei se enää mahdukaan samoista raoista kuin aiemmin.


Mies vanheni tällä viikolla ja sai sen kunniaksi limejuustokakkua. Perinteinen täytekakku on ilmeisesti ihan out, koska olen tehnyt synttärisankarin toiveesta joka vuosi juustokakun, joko paistetun tai kylmän. Lisää ruokaa ukolle tarjosin ravintolassa ja päälle vielä silmänruokaa teatterissa.


Tämän päivän sukupäivällisille olinkin sitten leiponut vanhan kunnon omenapiirakan. Tutut ja turvalliset maut ovat vanhemman sukupolven mieleen. Pääruoaksi oli jo aiemmin testattua suolakuoressa paistettua siikaa. Taisi olla ihan vaikuttava kalatemppu.


Viikon askartelutyönä punoin nahkarannekoruja. Huomenna näitä pitäisi opettaa muutamalle muullekin.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Suolakuoressa paistettu kala

Keittokirjojen suomentaminen on käytännössä pitkälti samojen fraasien kääntämistä. Tiedättehän, vaahdota munat ja sokeri, laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen ja vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Usein vain ohjeiden ingresseissä pääsee irrottelemaan hiukan enemmän. Keittokirjasuomentaja surffaa kuitenkin reseptimaailman trendiaallolla ja saa kokeilla mielenkiintoisimmat sapuskat ensimmäisten joukossa. Viime viikolla käänsin suolakuoressa paistetun kalan ohjeen, ja "mikään valmistustapa ei vedä tälle vertoja" -hehkutuksen jälkeen olin koukussa. Tätä piti päästä kokeilemaan työhuoneteorian lisäksi käytännössä keittiössä.


Ideana siis on, että suolavuoren sisälle haudattuna kalasta tulee erityisen pehmeää ja mehevää, koska siten aromit eivätkä nesteet pääse karkaamaan. Kala ei kuitenkaan maistu liian suolaiselta, paitsi jos sen sattuu unohtamaan paistettuna suolapedille pitemmäksi aikaa.

Nappasimme kaupasta 350 gramman siian ja muuntelimme ohjetta hieman. Kalan masuun tilkka öljyä (ja valkosipulimurskaa, jos tykkää), suolaa, reippaasti limetti- tai sitruunalohkoja ja tuoreita yrttejä. Uunipellille pala foliota, siihen 1–2 cm:n patja merisuolaa. Kala huilimaan suolapedilleen ja kunnolla suolaa peitoksi, kalan pitää olla kokonaan piilossa (tähän kuluu yhteensä 1 kilo merisuolaa). Päälle pirskotellaan vettä, niin kuori pysyy kasassa. Sitten vain 220-asteiseen uuniin 20 minuutiksi. Kun kala on otettu uunista, se saa lepäillä vielä viitisen minuuttia, ennen kuin kovettunut kuori koputellaan irti.


Itse epäröin, miten lämpö pääsee tunkeutumaan suolakuoren alle, mutta pelko oli turha. Lopputulos oli kypsä, pehmeä ja aromikas. Myös mies antoi täydet pisteet. Näyttävä valmistustapa sopii ruokavieraiden hämmästyttämiseen, vaikka helppohan se on kuin mikä.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Nykyinen trendi


Hohhohhoo. Vessan lehtikori teki temput. Mutta jos oma porukkani Vauhtimartat ei ole trendimarttoja, niin ketkä sitten?

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Aulagalleria


Olen himoillut pitkään "galleriaseinää", ja nyt meillä sellainen on! Tai ainakin pieni tynkä.


Vielä kun saisi kehyksiin kuvia... Seinälle tulee muistoja matkoilta ja kuvia läheisistä (Ikean taustakuva ja musta aaltopahvi eivät jää pysyväksi taiteeksi, ylläripylläri). Aina makkarista keittiöön kulkiessa voi sitten palauttaa ajatukset ihanaan Islantiin, kukkeaan Gotlantiin, viime kesän takapihakekkereihin tai kisujen pentuaikoihin. Punaiset kehykset saavat lähitulevaisuudessa uuden värin, ja tauluryhmän on tarkoitus laajeta vasemmalle. Myös ensimmäisenä seinälle isketyn taulun rikkoutunut lasi menee vaihtoon...