keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Cantuccini-mantelikorput


Puhutaan Italia-henkisistä lahjakoreistamme vielä cantuccini-mantelikorppujen verran. En ollut leiponut niitä koskaan aiemmin, mutta luotin siihen, että reseptiä Fb:ssa mainostanut kaverini tiesi mistä puhui.


Sinänsä tästä linkistä löytyvä ohje olikin simppeli. Sen voin tosin vihjata, että voita ja sokeria ei tarvitse yrittää vatkata vaahdoksi asti (tämä ei selvinnyt ohjeesta) ja että taikinapötköistä tulee kuin tuleekin lopulta helposti muotoiltavia, vaikka ne jääkaappiin laitettaessa tuntuvatkin todella tahmaisilta.


Näitä rapsakoita ja hauskannäköisiä korppuja aion leipoa jatkossa ihan vain kotikäyttöönkin, sen verran hyviä olivat. Lahjaksi annettaessa ne kannattaa pakata nätisti; itselläni ei ollut valmiita sellofaanipusseja, mutta askartelin sellaiset sellofaanirullasta leikatusta arkista ja suljin pussin kartonkiläpällä. Korput voi pakata myös nättiin lasipurkkiin tai vaikkapa vintagemetallirasiaan. Kiva astia voi olla osa lahjaa. Ja näyttää paljon paremmalta kuin samea pakastepussi.

Nyt on aika toivottaa kaikille oikein jännää uutta vuotta! Palataan vuonna 2015!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Grissini-leipätikut


Myös näitä grissini-leipätikkuja ujutimme italialaisiin herkkukoreihin. Jan Vardøenin Pizza Paradiso -kirjasta napattu ohje oli uhkarohkeasti testattavana vasta ensimmäistä kertaa, mutta totesimme lopputuloksen maittavaksi – sekä paistohetkellä että välipäivinä kyläilleet saunavieraat popsivat ylimääräisiä tikkuja ilmeisen hyvällä ruokahalulla. Taikinasta voikin hyvin tehdä vain kolmanneksen, koska nyt paistoin valtaisaa grissinimäärää tasalämpöuunissani lähemmäs kymmenen pellillistä, mihin sain kulumaan koko aatonaattoillan.


Grissini-leipätikut

monta pellillistä

5 dl maitoa
125 g voimakassuolaista voita
125 g raastettua parmesaania
½ ruukkua tuoretta basilikaa
25 g tuorehiivaa
900 g vehnäjauhoja (mieluiten ”00”-tyyppiä)
2 tl suolaa
(unikonsiemeniä, seesaminsiemeniä tms.)

Kuumenna maito kiehumispisteeseen kattilassa. Sulata joukkoon voi ja parmesaani. Kaada seos tehosekoittimeen, lisää basilika ja sekoita tasaiseksi.

Kaada seos kulhoon, anna jäähtyä kädenlämpöiseksi, murustele joukkoon hiiva ja sekoita hyvin. Lisää siivilöidyt jauhot ja suola, vaivaa kunnolla kimmoisaksi taikinaksi (taikinasta tuli todella tanakkaa) ja anna sen kohota rauhassa puoli tuntia.

Kumoa taikina hyvin jauhotetulle leivinlaudalle tai pöydälle. Kaulitse se ohueksi, noin 4 mm paksuksi levyksi.

Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä, unikonsiemeniä, auringonkukansiemeniä, karkeaksi silputtua rosmariinia, merisuolaa tai kuivattuja chilihiutaleita ennen viimeistä kaulimenvetoa. Itse valitsin merisuolan, jota hienonsin vielä huhmareessa astetta sirommaksi. Jotakin makuainetta tikut selvästi kaipaavat, koska "tyhjät" kohdat jäivät melko mauttomiksi.

Leikkaa taikinasta kapeita suikaleita veitsellä tai kaapimella ja nosta ne leivinpaperilla vuoratuille uunipelleille. Jätä jokaisen suikaleen väliin 1 cm tilaa.

Paista suikaleita noin 120 asteessa 30–45 minuuttia. Niiden tulee olla kypsiä, kuivia ja rapeita mutta ei liian ruskettuneita. Nosta ne ritilälle jäähtymään. Ainakin omassa uunissani tikut jäivät melko vaaleiksi, vaikka paistoin niitä 150 asteessa reilut puoli tuntia. Yksi "ylipaistunut" ruskettuneempi pellillinen taisi itse asiassa onnistua parhaiten!

Grissinit säilyvät hyvinä ja rapeina useita päiviä, kunhan säilytät niitä esimerkiksi ilmatiiviissä keksipurkissa.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Pesto


Nakitin miehelle herkkukoriin tulevan peston valmistamisen, koska hän oli pyöräyttänyt pestoa aiemminkin (ja koska itse otin vastuun muista ruokalahjoista). Ohjeen mies löysi täältä.


Omaksi hommakseni jäi lasipurkkien desinfioiminen kiehuvassa vedessä, peston purkittaminen ja somisteiden askarteleminen. Nätti pakkaus antaa omatekoiselle lahjalle vielä enemmän lisäarvoa. Etiketin taakse voi kirjoittaa peston valmistuspäivän ja ainesosaluettelon.

Tätä pestoa tehdään vielä omaankin käyttöön!

Herkkukori


Tänä jouluna annoimme lahjoiksi herkkukoreja. Kori-idea on toki vanha ja hyväksihavaittu, mutta joulunaikaan koppiin on tavattu asetella suklaita ja kahvipaketteja. Me halusimme antaa inspiraatiota jo joulunjälkeiseen ruokailuun ja pakkasimme korit täyteen italialaisia antimia. Ajatus tähän lähti paraikaa käännettävänäni olevasta ruokalahjakirjasta, mutta tuunasimme sitä hieman omaan suuntaamme.


Osa korin sisällöstä hankittiin valmiina kaupasta mutta osa valmistettiin omin kätösin. Koppaan kerättiin
-Zenato Valpolicella Superiore -punaviiniä
-ekstra-neitsytoliiviöljyä
-luomutäysjyväspagettia
-luomuparmesaania
-aurinkokuivattuja tomaatteja
-tuoretta basilikaa
-pestoa
-grissini-leipätikkuja
-cantuccini-mantelikorppuja

Näistä kolme viimeistä teimme itse (ohjeet laitan jakoon myöhemmissä postauksissa). Kun materiaa on monella jo kaapit täynnä, lahjaksi voi antaa kivan (ruoka)elämyksen, jonka omatekoiset osaset tekevät paketista aivan erityisen. Mukava lisäbonus olisi sujauttaa koriin vielä italialainen ruokakirja tai muutama resepti, joihin raaka-aineita voi käyttää. Toki korin voi koota muullakin teemalla (esim. brunssisetti, johon tulee mm. omatekoista mysliä), eikä lahjanantoa varten tarvitse odottaa ensi joulua, vaan herkkukori on myös oivallinen synttäri- tai tuparilahja. Suosittelen lämmöllä lahjaideaksi!

EDIT: Lisätty linkit ohjepostauksiin.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulu 2014

Siinä se sitten mennä jollotti, joulu. Juhlapyhiin sisältyi lähinnä sukulaisia, koiria, kissoja, joululahjasilakoita, autolla ajamista, muuttuneita suunnitelmia, toisten ruokapöydässä istumista, haudoilla käymistä, pakkasta, lunta, aurinkoa ja sopivassa määrin suklaata. Kuvat kertovat olennaisimman.

Pystyimme viettämään jouluaaton meidän molempien vanhempien ja perheen kanssa, kun suhasimme ensin miehen mummulan kautta hänen äitinsä luo ja sieltä reilut sata kilometriä oman perheeni luo. Aikamoiseksi ralliksihan se meni, etenkin kun suunnitelmat eivät olleetkaan loppuviimeksi niin selvät kuin aluksi luultiin. Mutta rattoisaa oli silti.



Omalla kotipaikallani pitstoppimme oli parin yön mittainen, joten kyytiin otettiin myös kissat. Isoja lahjakasseja, matkatavaroita, kissanhiekkalaatikkoa ja häkkiä autoon pakatessa olo tuntui kyllä suurperheen äidiltä. Iskälässä kissoilla on tosin hiukan lepsummat säännöt kuin kotona. Ehkä sitä nyt joulun kunniaksi saa mennä tiskialtaaseenkin...

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joululahjahimmelit


Olohuoneemme seinustalla roikkuu väliaikainen koristus. Himmeli, jonka tein lauantai-illan puhteina joululahjaksi iskälle. Vaikka me vähän kyllä sovittiin, ettei tänä vuonna hankita lahjoja. Mutta lasketaanko sitä, jos ne tekee itse?


Malli on Pirjo Väisäsen Olkityöt-kirjasta. Herkkä-niminen himmeli on ulkomuodoltaan moderni mutta silti kauniin perinteinen. Korkeutta sille kertyi mukavat 80 cm, joten näyttäväkin se on. (Tämä on varmaan lähinnä note to self: himmeliin kului 40 kpl 20 cm:n olkea ja 20 kpl 8 cm:n olkea.)

Luulin pitäväni paljon enemmän tällaisista kutomalla tehdyistä himmeleistä, kunnes sitten kokeilin myös rakentamista:


Tämän himmelin suunnittelin itse muutaman mallin pohjalta, ja siitä tuli yllättävänkin nätti. Ison tahokkaan strategiset mitat ovat 20 cm (ylä- ja alaoljet) ja 17 cm (vaakaoljet), seitsemällä pikkutahokkaalla ne ovat 8 cm ja 6,8 cm. Tämä himmeli matkaa huomenna miehen mummulaan. Toivottavasti se on mummun ja papan mieleen.


Tunnelmallista joulua!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulumakkaralla

Viime torstaina olin kunnioitettavat neljä tuntia jouluostoksilla ja sainkin hankittua suurin piirtein kaiken tarvittavan. Tämän suorituksen lisäksi en olekaan sitten tehnyt juuri muita jouluvalmisteluja. En ole leiponut perinteiseen tapaani pipareita tai joulutorttuja enkä ole siivonnut ja puunannut. Tajusin nimittäin, etteivät piparkakut ja tortut oikeasti ole niin hyviä ja ettemme ole jouluna kotona edes itse, joten miksi ihmeessä sitä pitäisi luututa lattioita.

Siten minulla jäikin aikaa lähteä reippailemaan luontoon ja paistaa vähän nuotiomakkaraa ennen kuin on aika puuduttaa itsensä joulukinkulla.


Mukaani Lempäälän Kirskaanniemeen sain yhden punalakkisen miehen (parhaan tontun ikinä) ja yhden lainalemmikin. Osku on miehen äidin hauva, joka tykkää rapsuista ja jättää valtavat määrät karvaa ulkoiluhousujen lahkeisiin. Ja syö makkarankuoret, joista en itse tykkää.


Makkaran kanssa on muuten vähän sama juttu kuin niiden jouluruokien kanssa. Se maistuu ihan hyvältä kun sitä syö kerran vuodessa oikeissa olosuhteissa. Kun on ensin tallustanut aikansa metsässä pikkupakkasessa, pötkylä on ihan maittava ja tervetullut eväs. Odotan muuten jo pelonsekaisin tuntein, millaiselta oma joulupöytämme näyttää, kun alamme viimein viettää pyhiä omassa kodissa, jossa master chefinä toimin minä itse... Joudun varmaan luomaan aivan omat ruokaperinteet.



Ja jos ihan totta puhutaan, olen minä vähän tehnyt niitä jouluvalmisteluja. Mutta ne ovat sellaisia salaisia. Paljastuvat paketista sitten aikanaan. Ja ehkäpä täältä bloginkin puolelta piakkoin. Pysy kanavalla.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Ikkunataidetta

Parhaiten minuun iskeneessä mainoksessa oli slogan "kauneimmat asiat kehystetään". Tällä lauseella suurin piirtein myytiin silmälasit teiniminälle, joka pelkäsi muuttuvansa rillien myötä vain entistä rumemmaksi. Sama lause tulee mieleen nyt, kun katselen työhuoneeni ikkunankarmien läpi piirtyvää maisemaa.


Okei, myönnetään, ettei joulukuun ankea valo ja lehdettömät oksat ole ehkä se hehkein näky, mutta jotain upeaa tässä ankaran yksinkertaisessa risukossa on. Graafista kauneutta, inspiraatiovoimaa. Jotain, jossa lepuuttaa silmiä jatkuvan tietokoneen tuijottamisen ohessa.


Jotain tästä ankeasta mukatalvesta kertoo tosin se, että napsin valokuvia työ- ja olohuoneen ikkunasta, jottei vain tarvitse raahautua synkeään, tuuliseen ja sateiseen ulkoilmaan. Seuraavaksi toivoisinkin oksille kauniin lumikuorrutuksen ja pikkukirpakan, nenää nipistävän pakkasen. Huomisen sääennuste povailee hyvää...

maanantai 15. joulukuuta 2014

Myyjäislauantai


Lauantaina järjestettiin perinteiset Marttojen joulumyyjäiset, joihin myös oma marttaporukkani Vauhtimartat osallistui. Meillä oli oikeastaan tapahtuman leivonnaismonopoli, koska kaikissa muissa pöydissä kaupattiin lähinnä käsitöitä tai kirjoja. Oman talkoo-osuuteni olin hoitanut jo aiemmin myyjäissalia järjestellessä ja nyt piipahdin paikalla enää viemässä myyntiin itse leipomani tuotteet eli pari mutakakkua. Mukavasti tyhjentynyt pöytämme kaipasikin siinä vaiheessa jo täydennystä.



Mainostin myyjäisiä joka taholla juurikin sanalla perinteiset, koska sitä ne nimenomaan ovat. Samat myyjät näyttävät palaavan vakkaripaikoilleen vuosi toisensa jälkeen, ehkä hieman valikoimaansa uudistaen. Villasukkien, pipojen ja tumppujen valikoima on valtaisa. Käytävillä tulvii mummuja ja kahviossa tuoksuu pulla. Näistä myyjäisistä tulee mieleen joulu.

Mutta kun sitä oli kerran kylille lähtenyt, pitihän sitä samalla käydä tsekkaamassa kilpailevat myyjäiset Pakkahuoneella, jossa asiakaskunta on keski-iältään hieman nuorempaa.


Designtori järjestetään monta kertaa vuodessa, eikä joulukuinen tapahtuma eroa tunnelmaltaan juuri muista. Nyt bongasin myyntipöydiltä kuitenkin muutaman oivaltavan talvisen tuotteen. Ehkä parhaiten mieleeni jäivät Omashopin joulupallot, joiden vasta hetken ihmettelyn jälkeen tajusin olevan askarreltu sälekaihtimista. Eikä kerrota kellekään, mutta olisiko myös ensimmäinen joululahja nyt hankittuna...